Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 6.1.2009

Kriisi: Odotuksia, pelkoja ja toiveita

Joskus 1980- luvulla ajattelin, että vuosi 2000 on epätodellisen kaukana; Nyt on jo vuosi 2009. Maailma on muuttunut ja muuttuu hitaasti, kun sitä elää päivästä toiseen. Kun aikaa katsoo taaksepäin, ovat muutokset nopeita. Kriisit käynnistävät ja mahdollistavat suuret muutokset. Silloinkaan muutokset eivät ole päiväkohtaisesti suuria.

Kriisi on uhka, mutta myös mahdollisuus. Kaikki suuret muutokset tapahtuvat kriisien kautta. Tämä totuus koskee niin yhteiskuntaa kuin yksittäistä ihmistä. Tämä totuus pätee myös myönteisiin muutoksiin. Kriisi on mahdollisuus. Toisaalta kriisi on vakava uhka, koska kaikki eivät selviä kriisistä. Lyhyellä aikavälillä kriisin seuraukset ovat tavallisesti kielteisiä.

Kriisi syntyy, kun ihminen, yhteisö tai yhteiskunta on mennyt liian pitkälle väärään suuntaan. Kriisi on tilanne, joka mahdollistaa ja laukaisee korjaustoimet. Kriisi voi johtaa myös tuhoon.

Nyt elämme talouskriisin aikaa. Ahneus on vienyt yhteiskuntaamme ja erityisesti talouselämää liian pitkälle väärään suuntaan. Vaihtoehdot ovat nyt korjaus tai tuho. Todellinen vaihto-ehto ei ole virheiden paikkailu ja entisen ahneen menon jatkuminen. Sitä kuitenkin yritetään.

Yritykset ja ihmiset vetivät viime vuosikymmenellä häikäilemättä valtavia voittoja omaan pussiinsa. Nyt tappiot halutaan yhteiskunnan eli veronmaksajien maksettavaksi. Nyt houraillaan erilaisista yrityksillä annettavista tukirahoista. Tunnuslause näyttää olevan: voitot ovat yksityisiä ja tappiot yhteisiä. Ennen vanhaan sanottiin, että poliittinen vasemmisto sosialisoisi voitot ja oikeisto tappiot. Nyt näyttää, että voittoja ei sosialisoi kukaan, mutta tappiot sosialisoivat sekä vasemmisto että oikeisto.

Epäterveitä ovat ajatukset, että kriisin voittamiseksi yrityksille ja työnantajille annettaisiin nyt palkka- tai muita valtion tukia. Se rohkaisisi yrityksiä jatkossakin ottamaan riskejä, joista sitten tappion hetkellä vastattaisiin yhdessä. Ahneuden siivittämään talouskriisiiin oli osittain syynä, että liian moni ajatteli, että valtio viimekädessä vastaa seurauksista, jos kaikki menee pieleen. Monen säästäjän ja sijoittajan ahneutta on rohkaissut ajatus siitä, että pankit eivät voi mennä nurin, vaan valtio pelastaa ne tai ainakin säästäjät. Niin on myös tapahtunut. Onko oikein, että nämä sijoittajat ovat nostaneet ensin suuria voittoja ja tappiolta on heidät pelastanut valtio. Järkevät ja vähemmät ahneet ovat tyytyneet pienempään voittoon eivätkä ole kärsineet tappioita. He kuitenkin joutuvat osallistumaan veronmaksajina ahneiden aiheuttamien tappioiden maksuun.

Talouskriisi voidaan voittaa terveellä järjellä ja terveellä taloudenpidolla. Terveessä taloudessa jokainen riskinottaja vastaa omista riskeistään. Toisaalta terveeseen talouteen kuuluu, ettei oteta riskejä, joita ei kestetä. Terveeseen talouteen ei kuulu ahneus. Vanha rumalta kuulostava sanaparsi toteaa; "ahneella on paskanen loppu". Siitä on nyt tässä talouskriisissä kysymys. Pelkona on, että " paskasta loppua "yritetään laittaa muidenkin kuin ahneiden maksettavaksi.

Vaikka muuta toivon, tästä kriisistä tulee vaikea. Toisaalta tämä kriisi on ilmeisen välttämätön. Kriisi on nytkin mahdollisuus. Tässä talouskriisissä ahneus saa palkkansa. Vahinko, että myös syyttömät kärsivät. Lopputuloksena on vähemmän ahne yhteiskunta; ainakin joksikin aikaa. Sekin on jo paljon.

Risto Kuisma