Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 14.1.2009

Kaasua, kaasua - herra Putin

Eurooppa on kärsinyt kylmästä ja kaasupulasta jälleen kerran. Vuodenvaihteen näytelmä on toistunut monta kertaa. EU:lla olisi vähintään nyt johtopäätöksen aika. Venäjä käyttää kaasua poliittisena aseena. Venäjällä on energiariippuvuuden kautta epäsuora vaikutusmahdollisuus Euroopan maiden politiikkaan. Sitä se on käyttänyt jo entisiin alusmaihin, vaikka ne ovat jo EU:n jäseniä. Kiltit saavat kaasua. Saksalle yritetään rakentaa jopa oma putkilinja Itämeren ali. Kiltillä Suomella on oma kaasulinja jo Neuvostoliiton peruja.

Vaikka nyt Suomen kaasunsaanti Venäjältä on vakaata, niin miten käy, jos Suomen ja Venäjän välit huononevat. Ne voivat sitä tehdä Suomesta riippumatta, jos me emme voi mukautua mihin tahansa mahdollisiin Venäjän politiikan muutoksiin. Sama tilanne koskee Saksaa, joka on, itsekkäällä Venäjän myötäilyllä, onnistunut saamaan erioikeuksia muun EU:n kustannuksella.

Euroopan energiaturvallisuus on retuperällä, kuten maan päälehden kolumnistikin uskalsi eilen todeta. Itämeren kaasuputki sivuuttaa neljä EU-maata; Viron, Latvian, Lieuttuan ja Puolan. EU:n energiaturvallisuuden kannalta putken olisi pitänyt kulkea maata pitkin noiden jäsenvaltioiden läpi. Miksi niin ei tehdä. EU:n kannalta kokonaan EU-maiden läpi kulkeva kaasuputki on turvallisempi vaihtoehto kuin putki Itämeren pohjassa. Jos putki kulkisi maata pitkin, niin Venäjän mahdollisuus käyttää kaasua poliittisena aseena vähenisi oleellisesti. Saksa ja muut Keski-Euroopan olisivat samassa asemassa kuin Baltian maat ja Puola, joiden osalta kaasutoimitusten varmuus paranisi oleellisesti. Saksan kaasuputkipolitiikka ja sen salliminen EU:n sisällä on uskomatonta ja moraalitonta sooloilua.

Kun Itämeren kaasuputki on kalliimpi kuin maan päällä kulkeva putki, on selvää, että putken rakentamisen takana ovat Venäjän poliittiset pyrkimykset. Kun poliittiseen riskiin lisätään ympäristöriskit, pitäisi olla selvää, että EU:n olisi vaadittava, että putki rakennetaan maan päälle.

EU:n energiariippuvuus Venäjästä on turvallisuusongelma. Se ei ole sitä vain poliittisessa mielessä, vaan muutoinkin. Venäjän oma kaasuverkko on neuvostoajalta ja sen kunto on kyseenalainen. Ulkolaisia asiantuntijoita ei ole päästetty tutkimaan sen kuntoa, kuten meppi Lasse Lehtinen sanoo tämänpäiväisessä Demarissa. Myös Suomen suuri energiariippuvuus Venäjästä on piilevä uhka, joka voi toteutua, jos poliittiset suhteet muuttuvat. Suomen tulisi nostaa energiaomavaraisuutta; ei vain kaasun osuudelta, vaan kokonaisuudessaan.

Näyttää siltä, että vaikka ydinvoiman lisäämisellä on Euroopassa suurta poliittista vastustusta, niin mielipiteet muuttuvat tosiasioiden edessä. Kaasu- ja energiariippuvuuden riskit ovat suuremmat kuin ydinvoiman riskit.
Ydinvoima on energialähde, johon on väistämättä turvauduttava, jos Suomi, EU ja koko Eurooppa haluaa energiaturvallisuutta. Muutoin voi olla edessä, muuallakin kuin entisessä Itä-Euroopassa, palelu tammikuun pakkasissa. Tai vielä pahempaa; kun otamme poliittisia kantoja, on suu pidettävä supussa, jotta veli venäläinen ei sulje kaasuhanoja.