Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 28.1.2009

Auttavatko krapularyypyt lamaan ?

Maailman ja Suomen talous on taantumassa, lamassa ja jonkinlaisessa kriisissä. Talouslama ei ole mikään luonnononnettomuus, vaan virheellisen toiminnan seuraus. Kriisi ei ole vain seurausta virheistä, vaan myös moraalin puutteesta eli ahneudesta. Maailman talouden ajoi kriisiin liika ja liian löysä raha. Vaikka löysän ja ansaitsemattoman rahan piirissä oli vain pieni osa ihmisistä, se syöksi maailmatalouden kriisiin.

Nyt talous kärsii rahalla hummailun jälkiseurauksesta eli ahneuden krapulasta. Tälläkin krapulalla on ikävät oireet. Houkutus lääkitä oireita on kova. Hallitukset ovat tarjoamassa lisää rahaa. Se voi auttaa tilapäisesti, mutta seuraava krapula on edellistä pahempi. Yhtä tyhmää kuin on viinan tarjoaminen krapulaiselle, on rahan syytäminen ahneuden jälkioireisiin.

Poliittisten päättäjien pitää puuttua peruskysymyksiin. Hulvattomalle rahastukselle toisten kustannuksella on laitettava rajat. Yhteiskunta tarvitsee sääntöjä. Sääntöjä tarvitsevat yritykset ja markkinatalous. Kun sääntöjä ei ole tai ne ovat liian löysiä, on tuloksena nykyinen kriisi. Talouslaman maksumiehiksi joutuvat syyttömät ja sivulliset eli valtaosa Suomen ja koko maailman ihmisistä.

Talouden säätelijät ovat olleet sokeita. Liian moni heistä on ollut joko tyhmä tai on ollut itse mukana henkilökohtaisen ahneuden juhlissa. Meillä Suomessa on ylistetty esimerkiksi Nokiaa maasta taivaaseen ilman mitään kritiikkiä. Arvostelua on pidetty pyhäinhäväistyksenä. Vakiintuneet tiedotusvälineet eivät Nokian arvostelua ole edes julkaisseet. Vaikka Nokia on menestynyt, on se samalla ollut hyvä esimerkki ylettömästä ahneudesta. Nokian johdon palkat ovat ylittäneet kaikki järjelliset rajat. Puolustus, että samoin on tapahtunut muissakin suuryrityksissä ei kelpaa, mutta selittää, miksi olemme talouskriisissä.

Kukaan ihminen ei ole niin arvokas, että voi ottaa satakertaista palkkaa verrattuna työntekijöiden keskipalkkaan. Nyt näitä superahneita on maailmassa miljoonittain. Yrittäjälle, jolla on taloudellinen riski, voi palkkajohtajaa helpommin hyväksyä huippuansiot. Yrittäjänkin on kuitenkin viisasta pysyä kohtuudessa. Niin ovat yrittäjät valtaosin tehneet, vaikka joukossa on ollut ahneita mätimunia. Eniten ahneudessa ovat kunnostautuneet palkkajohtajat, jotka huippupalkkojen lisäksi ovat järjestäneet itselleen optioiden ja osakkeiden kautta käsittämättömän suuret tulot. Seurauksista vastaavat nyt veronmaksajat eli tavalliset keskituloiset kansalaiset. Kriisin kohtaavat kaikkein ankarimman kaikkein köyhimmät ja vähäosaisimmat.

Nyt on korkea aika siirtyä terveeseen talouteen. Rahaa tuhlaamalla ei rahan puutteesta päästä. Asia on päinvastoin. On vastuutonta kehottaa kansalaisia tuhlaamaan rahaa. Kulutuksen lisääminen ei auta ahneuden synnyttämään ongelmaan. Lisäraha on kuin krapularyyppy alkoholistille.

Maailman talouslaman taustalla on myös voimakas epäluottamus. Se ei korjaudu julkista rahaa syytämällä. Päinvastoin epäluottamus saattaa syventyä, kuten nyt on tapahtunut. Julkista rahaa laman torjuntaan on jaettu holtittomasti, mutta tilanne on jatkuvasti heikentynyt. Miksi ? Ehkä luottamusta ei voi ostaa rahalla? On valittava vaikeampia ja pidempi tie. Luottamuksen menettäminen käy helposti, mutta sen palauttaminen on paljon vaikeampaa. Siitä on nyt kysymys.

Tämän kriisin seurauksena, kun siitä aikanaan selvitään, voi olla maailman talousjärjestelmän muutos. Jos siihen ei kyetä, on seurauksena poliittisen järjestelmän muutos. Millainen muutos ? Joutuuko länsimainen poliittinen järjestelmä uskottavuuskriisiin ? Mitä tilalle ?

Risto Kuisma