Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 28.4.2009

Vappuna 2009

Pidin ensimmäisen julkisen puheeni vappuna 1970. Olin silloin 23-vuotias. Kouvolan Sosialidemokraatit järjestivät siihen aikaan vappujuhlat Kouvolan Teatterissa. Olin Kouvolan Työväenyhdistyksen sihteeri ja tehtäväkseni tuli juhlan tervehdyspuhe. Juhlapuheen piti Arvo Salo. Muistan elävästi nyt, vielä 39 vuotta myöhemmin, kun kävelin jalat täristen puhujakorokkeelle satapäisen yleisön eteen. Ääni värisi jännityksestä ja puhujan jännityksen huomasivat myös kuulijat.

Juhlan jälkeisellä kahvilla Arvo Salo lohdutti minua ja sanoi, että kyllä se jännitys kaikkoaa, kun puheita kertyy. Hän tiesi mitä puhui; esiintymisjännitys on kaikonnut jo vuosikymmeniä sitten.

Myöhemmin olen pitänyt julkisia puheita satoja ehkä jopa tuhansia. Vappupuheitakin on kertynyt kymmeniä. Tänä vuonna en pidä vappupuheita. Sen sijaan puhuin maanantaina 27.4 kansallisenveteraanipäivän arvokkaassa juhlassa Virolahdella. Kunta kutsui vuoden 2008 kesävirolahtelaisen juhlapuhujaksi. Virolahti ehti ensin, sillä kotikunta Pornainen pyysi myöhemmin puhujaksi kunnan järjestämään Pornaisten veteraanijuhlaan.

Vappua juhlin tänä vuonna oman yhdistykseni Pornaisten Laukkosken Työväenyhdistyksen vappulounaalla vapunpäivänä klo 15 työväentalolla. Olen ollut mukana järjestämässä juhlaa. Vappuun kuuluu torvisoitto. Meille tulee soittamaan Mallusjoen Torvisoittokunta. Luvassa on komeaa puhallinmusiikkia. Saa nähdä onko soittokunnan riveissä puhaltamassa tälläkin kertaa Pekingin olympialaisten kultamitaliampuja Satu Mäkelä-Nummela.

Ammattiyhdistys- ja kansanedustajavuosina pidin joka vappu puheen tai kaksi ja parhaimpina vappupäivinä jopa kolme. Silloin vappu oli tiivistä matkustelua ja juhla tuntui totiselta työltä. Monesti oli lähdettävä matkaan jo vappuaattona.

Vappu on työläisten ja ylioppilaiden juhla, sanotaan. Ehkä vielä enemmän vappu on yleinen karnevaali. Työväenaate on ainakin tilapäisesti väljähtynyt ja vappumarssit kuihtuneet. Siitä on jo monta vuotta, kun viimeksi marssin vappuna soittokunnan perässä. Se tapahtui Karkkilassa, jossa työväen vappumarssi vielä elää. Ylioppilaiden vappujuhlat ovat myös menneet lähinnä yleiseksi ryypiskelyksi.

Vappulounaalle Laukkosken Työväentalolle olen Tuijan kanssa kutsunut seuraamme pikku-Kuismat eli poikani Karrin ja miniäni Irjan sekä lapsenlapsemme Joonaksen, Anni-Alisan ja Juuson. Myös ystävämme Matti ja Ilona Nokela tulevat lounasseuraksemme. Luonnollisesti vappulounaalla on mukana kymmeniä ystäviä ja tuttuja Pornaisista.
Juhlapuhujaksi pyysimme TUL:n pääsihteeri Esko Ranton. Taidan laittaa tänä vappuna päähän ylioppilaslakin, jota olen melko harvoin käyttänyt. Ylioppilaaksi pääsin 36 vuotta sitten.

Vapun alla julkistettu ehdotus mediamaksusta on huono. Jo nimi kuvaa ajatuksen epärehellisyyttä. Kysymys on yleisradioverosta, mutta ilmeisesti esittäjät itse häpeävät esitystään, koska eivät rohkene kutsua uutta veroa oikealla nimellä. Maksu on epäoikeudenmukainen. Se syrjii pienituloisia ja johtaa epäselvyyteen. Jos Yleä on tarpeen ylläpitää verovaroilla, on se parempi tehdä valtion budjetin kautta. Silloin ei tarvita uusia veroja.

Toinen vaihtoehto on Ylen myynti. Se voi tuntua rajulta toimenpiteeltä, mutta eivät Ylen ohjelmat nykyään ole juuri kummempia kuin kaupallisten kanavien tarjonta. Televisio on arkipäiväistynyt.
Meillä ei ole valtiollista sanomalehteä emmekä tarvitse välttämättä valtiollista televisiota.

Valtiollinen media kaventaa väistämättä aina sananvapautta. Ei Ylekään ole mikään sananvapauden malliesimerkki. Minulla on1980-luvulta omia kokemuksia, miten poliittiset päättäjät ovat vaikuttaneet siihen, miten AKT ja minä AKT:n puheenjohtajana saimme julkisuutta Ylen kanavilla. Mieleen tulee myös, miten Reino Paasilinna järjestettiin pois Ylen pääjohtajan paikalta, kun hän ei kuunnellut tarpeeksi herkällä korvalla poliittisia päättäjiä.