Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 25.6.2009

Karjalaisuus kiinnostaa

Karjalaisten kesäjuhlille Kuopiossa osallistui yli 10 000 henkilöä. Viikkoa ennen Juhannusta pidetyssä juhlassa puhuin lauantain avajaisjuhlassa. Kuopion jäähalli oli lähes täynnä. Vaikka tilaisuus oli maksullinen, osanottajia ja kuulijoita oli tuhansia. Karjalaisuus kiinnostaa. Vuosi vuodelta juhlat ovat edelleen todellinen kansanjuhla. Kun nuorimmatkin menetetyssä Karjalassa syntyneet ovat jo eläkeikäisiä, on juhlaväki pääosin toisen ja kolmannen polven siirtolaisia. Suurin ryhmä lienee toisen polven evakot, kuten itsekin olen. Myös suuri joukko Karjalasta evakkoon lähteneitä on edelleen mukana. Karjalaisuus on siirtynyt sukupolvelta toiselle, kolmannelle ja jopa neljännelle, sillä juhlissa oli mukana myös runsaasti lapsia.

Puhuin Kuopiossa Karjalan Liiton perustehtävästä: Toisaalta karjalaisen kulttuurin vaalimisesta ja toisaalta Karjalan kysymyksestä. Lähestyin aihetta historian näkökulmasta ja toisaalta nykypäivän karjalaisten kaipuusta omille juurilleen. Puhe oli ilmeisen onnistunut; Harvoin olen saanut puheesta niin paljon kiitosta kuin nyt Kuopiossa.

Karjalaisissa kesäjuhlissa on tapahtumia kymmenittäin. Viikonloppu alkaa jo perjantai, jolloin on seminaari ja iltaohjelmaa. Nyt aiheena oli asutustoiminta ja ortodoksisuus. Lauantaina avajaisjuhlien lisäksi on kuorokavalkadi, karjalainen tori, avajaisjuhla, iltakirkot, iltamat, piirakkakilpailut, karjalan maraton, kyykkäkilpailut ynnä paljon muuta. Esimerkiksi perinteinen Viipurin Lauluveikkojen kirkkokonsertti kokosi Kuopion Tuomiokirkon täyteen; yli 1000 kuulijaa.
Sunnuntain juhlakulkueessa oli 1500 marssijaa ja itse pääjuhlassa tuhansia osallistujia. Aamulla oli jo sekä luterilainen että ortodoksinen juhlajumalanpalvelus koonnut kirkot täyteen karjalaisia.

Karjalaisuus kiinnostaa. Liitossa on noin 50 000 jäsentä ja lähes 500 jäsenjärjestöä. Karjalaisuus on elinvoimainen, vaikka liiton perustamisesta Talvisodan jälkeen tulee ensi vuonna kuluneeksi jo 70 vuotta. Helsingissä pidettävien kesäjuhlien valmistelut ovat jo hyvässä vauhdissa. Ensimmäiset juhlapaikat varattiin jo pari vuotta sitten.

Olen ollut aktiivinen karjalaisten toiminnassa parikymmentä vuotta. Nyt olen ollut neljä vuotta liiton varapuheenjohtaja ja sitä ennen kuusi vuotta liittovaltuuston jäsen. Minulle Karjalan Liitto on ennenkaikkea menetetyn kotiseudun ja menetettyjen juurien korvike.

Kirjoitan tätä blogia Karjalassa, kesämökkimme kuistilla. Vastarannalla näen menetetyn Karjalan. Siellä on näköyhteyden päässä Virolahden Paation koulupiirin saaret ja kylät; Pitkäpaasi, Laitsalmi, Paatio. Virolahti, jossa kesämökkimme on ollut lähes kolmekymmentä vuotta, on osa Lounais-Karjalaa. Nyt tätä nimeä ei käytetä, vaan Virolahtea pidetään osana Kymenlaaksoa. Pyterlahden kylässä, jossa on kesäpaikkamme, on Suomen vanhimman, 1800-luvulla perustetun, kansanopiston rakennukset. Opisto oli Lounais-Karjalan kansanopisto. Rakennukset ovat jäljellä, mutta opiston toiminta loppui 1960-luvulla. Pääosa Lounais-Karjalasta jäi rajan taakse ja opiston oppilaspohja kuihtui. Samoin on Virolahden identiteetti lounais-karjalaisena kuntana kuihtunut.

Koko termiä Lounais-Karjala ei enää käytetä kuin sattumoisin. Sensijaan tästä rajaseudun kolkasta, joka käsittää Virolahden, Miehikkälän ja Ylämaan, käytetään nimitystä Kaakonkulma. Kaakonkulmaan kuuluu myös muutamia kyliä menetetystä Säkkijärven pitäjästä. Viipuri on lähellä; Seuraava suurempi merenlahti mökkimme merenlahdesta, Virolahdesta, itään on Viipurinlahti.
Täältä on Pietariin ja Helsinkiin suurinpiirtein sama matka; vajaat kaksisataa kilometriä.

Risto Kuisma