Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 13.7.2009

Kuka työmiehen asiaa ajaa ?

Vaikka on loma ja heinäkuun; tai ehkä juuri siksi, politiikan perusasiat askarruttavat mieltäni.

Työ, työmiehet ja -naiset ovat unohtuneet SDP:ltä. Työväenliike ja työväenpuolue syntyivät työntekijöiden toimesta. Nyt nuo tekijät on unohdettu. Kaikki yhteiskunnallinen hyvä on työn tulosta. Työstä ja sen tuloksista julkinen sektori saa oman osuutensa eli verot. Työtä sen tekijöitä on arvostettava, muuten hukka yhteiskunnan perii.

Ei ihme, että SDP:n kannatus on alhaalla. Työntekijöiden asiat ovat puolueen politiikassa sivuosassa. Pääosassa ovat erilaiset vähemmistöt; maahanmuuttajat, opiskelijat, homot, lesbot, kaikenlaiset viherpiipertäjät jne. Ehkä asia ei todellisuudessa ole aivan niin, mutta julkisuudessa asia näyttää siltä. Ei ihme, että työmiehet ja -naiset jättävät äänestämättä tai antavat äänensä perussuomalaisille.

On luonnollista, että politiikassa ja julkisuudessa eniten meteliä itsestään pitävät ne, jotka hyötyvät eniten yhteiskunnan jaettavasta. Ne, jotka antavat enemmän yhteiskunnalle, kun siltä saavat, eivät saa ääntään kuulumaan.Työntekijöistäkin politiikassa näkyvät parhaiten julkisen sektorin palkolliset. He ovat myös aktiivisia poliittisessa toiminnassa. Koko julkinen sektori on kuitenkin riippuvainen yksityisellä sektorilla tehtävästä työstä, jonka työn tuloksesta kunnan ja valtion vero- ja muut tulot pääosin kerätään.

SDP:n julkinen kuva on vino. Puolue on leimaantunut liiaksi erilaisten erityisryhmien ja vähemmistöjen porukaksi. Vaikka SDP on työmiesten puolue, on se mielikuvissa usein niiden puolue, jotka saavat työn tulokset tekemättä työtä.

Työntekijöiden ongelmat ovat jääneet SDP:n politiikassa liian vähälle. Toisaalta esimerkiksi liikennepolitiikassa on ajettu asioita, jotka lisäävät työntekijöiden ongelmia. Yksityisautoilijoiden vainoaminen vie työmiesten ääniä. SDP:n ympäristöpolitiikkaa työväki vierastaa. Monet verorahoilla maksettavat ympäristöjutut, kuten esimerkiksi liikenteen biopolttoaineet ovat huuhaata ja sen työväki ymmärtää.

Risto Kuisma