Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 20.7.2009

Kallis Suomi

Suomi on euroalueen kallein maa. OECD:n vertailun mukaan Suomen hintataso ylittää peräti 46 prosentilla Englannin hinnat. Meillä kuluttajille hinnat ovat keskimäärin 22 prosenttia korkeammat kuin Saksassa ja 14 prosenttia korkeammat kuin Ranskassa. Elämä on Suomessa kallista. Jos verrataan Suomen palkkatasoa maihin, joissa hinnat ovat alemmat, tilanne ei suomalaisen kuluttajan kannalta parane, vaan pikemminkin päinvastoin heikkenee. Laiha lohtu on se, että euroalueen ulkopuolelta löytyy maailmasta kolme maata jossa hintataso on vielä Suomea korkeampi. Ne ovat Tanska, Sveitsi ja Norja. Näissä maissa palkkatasoa on Suomea korkeampi.

Suomessa ei vapaa markkinatalous toimi, vaikka sen nimiin elinkeinoelämä ja monet muut vannovat. Talous on liian keskittynyttä. Meillä on myös erilaisia virallisia ja epävirallisia kartelleja. Vaikka ne ovat lailla kiellettyjä, ne paljastuvat harvoin.

Monesti tuntuu, että nykyisin hinnat kaupassa ovat nyt euroissa samat kuin ennen markoissa. Kahvikuppi voi maksaa baarissa 2 euroa, mutta kuka maksaisi kahvikupista 12 markkaa. Muutaman sadan euron hankinta ei tunnu kovin suurelta, vaikka se on markoissa helposti tuhansia.

Suomalaisen "markkinatalouden" älyttömyyden huippuja on Fortum ja sen sähkön siirtohinnat. Yhtiö vetää monopoliasemassa valtavia voittoja ja antaa palkaksi suurelle joukolle palkkajohtajia sikamaisen suuria palkkioita. Fortumin voitot on revitty suomalaisen kuluttajan selkänahasta. Yksityinen monopoli, kuten Fortum on kuluttajalle pahempaa kuin mikään valtion monopoli ja kauheampaa kuin kommunistinen sosialismi.

Suomesta puuttuu todellinen kuluttajien etujärjestö. Kuluttajaliitto, Autoliitto ja muutamat muut kuluttajien järjestöt ovat heikkoja. Niillä on suhteellisen vähän jäseniä eikä riittävää poliittista painoa. Toivon mukaan kansa kyllästyy näennäisen markkinatalouden hintoihin ja muihin kohtuuttomuuksiin ja lähtee mukaan kuluttajien etujärjestöihin. Niitä tarvitaan ahneen elinkeinoelämän ja monopolien vastapainoksi.

Risto Kuisma