Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 4.10.2009

Palkittavana Etelä-Afrikassa

Vietin syyskuun lopussa kymmenen päivää Etelä-Afrikassa. Vastaanotin Johannesburgissa Elijah Barayi - palkinnon. Palkinto on COSATU:n, Etelä-Afrikan ammattiliittojen keskusjärjestön, korkein kunnianosoitus. COSATU muodostaa yhdessä muutaman muun järjestön kanssa Etelä-Afrikan valtapuolueen ANC:n. Palkinnon sain apartheidin vastaisesta työstä vuosina 1985-1992. Olin silloin AKT:n puheenjohtaja, SAK:n hallituksen jäsen, SAK:n oikeudellisen valiokunnan puheenjohtaja, Kuljetusalan Ammattiliittojen Federaation puheenjohtaja sekä monissa ammattiyhdistysliikkeen pohjoismaisissa ja kansainvälisissä luottamustehtävissä. Palkintoa minulle ehdotti SAK, jolta COSATU pyysi ehdokasta palkittavaksi.

Palkinnon sai lisäkseni kymmenen henkilöä. Ilmeisesti olin "arvokkain" palkittava, koska minulle palkinto luovutettiin paikallisen kulttuurin mukaan ensimmäisenä. Muut palkittavat olivat Yhdysvalloista, Kanadasta, Italiasta, Englannista, Kuubasta, Hollannista sekä muista Pohjoismaista. Palkittavista luettiin juhlavassa tilaisuudessa CV ja sivun mittainen perustelu siitä, miksi henkilö palkitaan. Minun osalta perusteena oli AKT:n ja koko suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen Etelä-Afrikan viennin ja tuonnin boikotti. Tutkijat ovat todenneet tuon boikotin ay-liikkeen tehokkaimmaksi kansainväliseksi toimeksi kautta aikojen. Muut palkinnonsaajat saivat palkinnon lähinnä siitä taloudellisesta ja muusta tuesta, jota ne antoivat COSATU:lle sen perustamisessa vuonna 1985 ja sen toiminnan alkuvuosina.

Palkintotilaisuudessa oli paikalla yli 3000 henkilöä; 2640 virallista kokousedustajaa, kutsuvieraita 50 maasta ja kotimaisia vieraita. Palkinnot jakoi ja palkittavat esitteli järjestön ykkösmies, pääsihteeri Vavi. Seremoniassa sain suuren puisen veistoksen ja harteille asetettiin kunniaviitta. Palkinto tulee suuren kokonsa takia perässä kotiin Suomeen. Tilaisuuden lopuksi kaikki palkittavat, COSATU:n johto ja koko yleisö lauloivat yhdessä solidaarisuuslaulun. Suosionosoitukset olivat huumaavat. Pidin myös lyhyen kiitospuheen. Kiitin omasta ja suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen puolesta.

COSATU:n neljä päivää kestävässä edustajakokouksessa puhui koko Etelä-Afrikan johto; presidentti Zuma, varapresidentti ym. Zuma on entinen COSATU:n johtaja. Kokous oli mediassa maan ykkösuutinen koko viikon. Nelson Mandela puhui kokoukselle videon välityksellä. Korkea yli 90 vuoden ikänsä johdosta hän ei esiinny enää julkisesti. Muiden "silmäätekevien" joukossa paikalla oli Winnie Mandela, Nelson Mandelan ex-vaimo, joka on edelleen maan johtavia poliitikkoja. Kokouksen muodot olivat brittiläiset, mutta sisältö afrikkalainen. Musiikki, laulu ja tanssi oli puheiden ohella keskeinen osa kokousta. Myös Presidentti Zuma huusi puheensa aluksi iskulauseita, jotka palkittiin suosionosoituksin. Tunnin mittaisen puheen lopuksi hän johti kolme yhteislaulua, johon koko 3000 henkinen kokousväki yhtyi seisaallaan laulaen. Samalla tavoin menettelivät kaikki pääpuhujat. Iskulauseiden, yhteislaulujen ynnä muun menon avulla nostatettiin kokouksen henkeä ja yhteenkuuluvaisuutta.

Johannesburgissa sää oli miellyttävä. Päivälämpötilat olivat 20-30 astetta celsiusta. Kaupunki sijaitsee laajalla ylängöllä, 1000-1500 metrin korkeudessa. Hotelli oli aivan keskustassa 23- kerroksisessa tornissa. Ulkona ei saanut liikkua; se on liian vaarallista. Välillä tunsi itsensä vangiksi, kun en voinut kävellä kaupungilla. Rikollisuus on maan suuri ongelma. Maassa on suuri työttömyys; 24 prosentti virallisesti, mutta käytännössä 37 prosenttia. Maan tuloerot ovat maailman suurimmat. Liikenneruuhkat ovat valtavat. Johannesburgin, Soweton ja Pretorian muodostamalla metropolialueella asuu lähes kymmenen miljoonaa ihmistä. Metroa ei ole ja muukin joukkoliikenne puuttuu lähes kokonaan. Takseja ei juuri ole ja luotettavia takseja voi saada vain hotelleilta ja lentoasemalta. Bussiliikenne on vähäistä. Yleinen liikennemuoto on henkilöautojen ohella, erilaiset pikkubussit, pick upit eli avolavapakettiautot. Paikallinen väestö myös yleisesti kävelee ja liftaa.

Lentomatka oli pitkä ja melko rasittava. Kun lähdin iltapäivällä Helsingistä olin perillä Johannesburgissa lähes vuorokautta myöhemmin. Kun lähdin paluumatkalle Krugerin kansallispuistosta, matka kahdella autolla ja kahdella lentokoneella kesti lähes puolitoista vuorokautta. Tuliaiseksi sain kovan nuhan. Matkaseurana minulla oli SAK:sta Markku Jääskeläinen ja alussa muutaman päivän ajan SAK:n ekonomisti Joonas Rahkola, joka osallistui erityisesti ennen kokousta pidettyyn kansainväliseen talousseminaariin.

Vastakohdat ovat rajut, viikko sitten olin safarilla tropiikissa, yli 40 asteen lämmössä, nyt olen Virolahdella raivoisassa syysmyrskyssä. Myrsky ja meren pauhu valvottivat yöllä. Aamuhämärissä pelastin, yli metrin normaalia korkeammalla olevan, myrskyävän meren runnoman laiturin. Sade ja kylmä merivesi kastelivat minut läpimäräksi. Kuuma suihku ja tyytyväisyys myrskyn voittamisesta olivat ponnistelujen palkkio.

Risto Kuisma