Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 11.12.2009

Verot - yhteiskunnan jäsenmaksu

Verotus on ollut yksi kiinnostukseni kohde jo vuosikymmenien ajan. Olen ollut veroista kiinnostunut kansalaisena, veronmaksajana, ammattiyhdistysjohtajana, kansanedustajana, poliitikkona ja juristina. Tänä vuonna olen taas miettinyt verotusta tavallista enemmän. Olen SDP:n verotyöryhmän jäsen. Työryhmä valmistelee puolueen verolinjauksia.

Verot ovat yhteiskunnan jäsenmaksu. Tämän tosiasian tulisi olla kaiken verotuksen lähtökohta. Veroilla katetaan ne julkisen talouden menot, joita ei voida kattaa muilla tuloilla. Verotuksen tarkoitus on fiskaalinen eli sillä kootaan rahat yhteiskunnan käyttöön. Mitä vähemmän verotuksella on muita päämääriä sitä parempi. Muut julkisen vallan tavoitteet pitäisi toteuttaa lainsäädännöllä.

Yhteiskunnan jäsenmaksun eli verojen tulee olla oikeudenmukaisia. Tärkein vaatimus tässä suhteessa on se, että verotuksessa otetaan huomioon verovelvollisen maksukyky. Käytännössä oikeudenmukaisuus yhdistettynä maksukykyvaatimukseen tarkoittaa, ettei aivan pieniä tuloja veroteta lainkaan ja että suuria tuloja voidaan verottaa suhteellisesti enemmän kuin pieniä tuloja. Verot voivat olla kohtuullisessa määrin progressiivisia.

Verot ja sosiaalipolitiikka tulisi pitää erillään. Samoin verot ja ympäristökysymykset kuuluvat eri sarjaan. Erilaiset verotuet vääristävät taloutta. Ne vähentävät julkisen talouden avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Verotus pitäisi olla yksinkertaista ja neutraalia. Se ei pääsääntöisesti saisi ohjata reaalitaloutta.

Verotuksen pääkysymys on, mitä verotetaan. Järkevää olisi siirtää verotuksen painopistettä yhä enemmän kulutukseen. Työn verotuksesta tulisi luopua vähitellen kokonaan. Se ei ole heti mahdollista, mutta on sitä pitkällä aikavälillä. Nyt välittömästi työn verotusta tulisi vähintään keventää. Työ on yhteiskunnan kannalta hyödyllistä. Ei ole järkevää rasittaa sitä haittaverolla eli palkasta perittävällä tuloverolla.

Pääomatulojen verotuksessakin on epäkohtia, joista eräs on inflaation verottaminen. Esimerkkinä tästä on yksityisten ihmisten myyntivoittovero. Ongelmana on myös verokikkailu eri tulolajien välillä. Verolainsäädännön tulisi olla sellaista, ettei se houkuttelisi ansiotulojen muuttamiseen pääomatuloiksi. Pääomatulojen ja muiden tulojen verotason pitäisi olla sama.

Erilaiset ympäristöverot ovat uusi muoti villitys. Ne eivät ratkaise mitään ja parempi olisi puhua kuluttamisen verottamista. Kulutuksen verottaminen on parasta verotusta ympäristön kannalta. Kulutuksen verottaminen, tulojen sijasta, lisäisi myös säästämistä. Säästäminen, kuten työnteko, on yhteiskunnan kannalta välttämätöntä ja hyödyllistä.

Verotuksen yksinkertaisuuden kannalta verovähennyksistä tulisi luopua mahdollisimman pitkälle. Arvonlisäverotuksessa tulisi olla vain yksi tai enintään kaksi verokantaa.
Veropohjan tulisi olla laaja, jolloin veroprosentit voisivat olla alhaisia. Päällekkäisestä veroista tulisi luopua. Esimerkiksi autoja verotetaan nyt autoverolla, polttoaineverolla ja käyttöverolla. Ansiotuloja verottavat nyt sekä valtio että kunta. Päällekkäisyydestä tulisi luopua. Kansainvälisesti tällainen kaksinkertainen tulovero on hyvin harvinainen.

Verotuksen tulisi olla oikeudenmukaisuuden lisäksi kohtuullista eli veroprosentti ei saisi olla missään tilanteessa kohtuuttoman korkea. Verotuksen tason pitäisi olla myös kokonaisuudessaan kohtuullinen. Siihen päästään vain mitoittamalla julkisen vallan menot niin, että ne voidaan kattaa kohtuullisella verotuksella. Tämä edellyttää uutta poliittista ajattelua. Julkisen vallan on siirryttävä jakopolitiikasta sellaiseen talouspolitiikkaan, jossa keskeinen kysymys on se, mitä ja mihin tarkoitukseen kansalaisilta voidaan ottaa rahaa yhteiseen kassaan.

Verouudistukset ovat poliittisesti erittäin vaikeita. Usein ne ovat myös epäonnistuneet. Poliittiset kompromissit ovat vieneet monet uudistukset ojasta allikkoon. Verouudistuksessa on paljon kansallista liikkumavaraa, jos poliittista tahtoa ja viisautta löytyy. EU säännökset asettavat joitain raameja, mutta ne eivät ole järkevän verouudistuksen este. Lisäksi uudistusta rajoittaa jonkinverran, erityisesti yritysverotuksen osalta, myös kansainvälinen verokilpailu.

Risto Kuisma