Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 3.3.2010

Jälkilöylyjä

Ei tullut Suomelle talvikisoista kahtatoista mitalia, vaan viisi, joista niistäkin neljä oli pronssia eikä yksikään ollut kultainen. Menestys oli huono. Naapurimaamme Norja ja Ruotsi saivat mitaleja ja myös kultaisia roppakaupalla. Mikä meillä mättää?

Jos ajattelee myönteisesti, voi todeta, että menestys osoittaa, etteivät suomalaiset käytä enää kiellettyjä keinoja. Ilkeästi voisi todeta, että Suomen olympiaedustajat lopettivat käryjen pelossa dopingin niin aikaisin, että alkukauden hyvä kunto romahti.

Dopingista ei tule totuus koskaan julki. En itse usko, että dopingin käyttö olisi loppunut. Näyttää siltä, että nykyisin köyhät ja tyhmät jäävät siitä kiinni. Lahden 2001 skandaalin varjo ei ole vielä häipynyt. Vancouverin joukkueessakin oli mukana skandaalin osallisia niin kilpailijoina kuin valmentajina. Lahti romutti lopullisesti oman uskoni puhtaaseen urheiluun.

Nuoruuden kilpaurheilulajini hiihto menetti silloin puolet vetovoimastaan. Hiihto väheni ja lopetin pitkän matkan kilpahiihdot melkein kokonaan. Penkkiurheilukaan ei enää maistunut.

Tavallinen kansalainen voi vaatia olympiajoukkueelta tuloksia eli tulosvastuuta. Yhteiskunta rahoittaa merkittävästi olympiajoukkuetta ja ylipäänsä huippu-urheilua. Opetusministeri antaa veikkauksen voittovaroista suoranaista rahaa ja yhteiskunta rahoittaa huippu-urheilun vaatimat suorituspaikat. Tulosvastuuta voi vaatia olympiakomitealta ja lajiliitoilta. Nykyinen olympiakomitean johto ei ole vakuuttava. Hiihdon norjalainen päävalmentaja on tulosten valossa epäonnistunut pahasti.

Venäjällä urheiluministeri ja olympiakomitean puheenjohtaja joutuvat huonon menestyksen takia eroamaan. Myös muutamassa muussa maassa tulosvastuu on kohdannut urheilujohtajia. Meillä yksikään urheilujohtaja tai valmentaja ei ole ottanut vastuuta tästä Suomen kaikkien aikojen huonoimmasta talviolympialaisten menestyksestä

Tuntuu, että monelle suomalaiselle urheilijalle riittää se, että pääsee joukkueeseen ja edustusurheilijoiden rahatukien piiriin. Motivaatio eikä ehkä lahjakkuuskaan riitä maailman huipulle. Suomalaisista urheilijoista osa tähtäsi kuntonsa alkukauteen, jolloin pääosa muiden maiden huipuista oli vielä kaukana huippukunnosta. Kunnon ajoituksen johdosta suomalaisten alkukauden menestys antoi väärän kuvan menestystoiveista esimerkiksi Hannu Mannisen, Matti Heikkilän ja Janne Ahosen kohdalla.

Osa vanhemmista huipuista, joiden ura on päättymässä, on jo selvästi menettänyt osan motivaatiostaan. Uusia nuoria kykyjä ei ole juurikaan näkyvissä. Naisten jääkiekko on kummallisuus. Jos joku laji ei sovi naisille, on se mielestäni jääkiekko. Lajia harrastetaan kansainvälisesti vähän, joten siinä on suhteellisen helppo saavuttaa olympiamitalia.

Katselin televisiosta olympialaisia vain silloin, kun oli tyhjää ja joutavaa aikaa. Lisäksi kuuntelin automatkalla radiota. En valvonut kisojen takia. Ylelle en anna kovin hyvää arvosana lähetyksistä. Niissä on kaikenlaista studiota moneen kertaan päällekkäin. Niissä lätistään pääsosin turhaa ja itsestään selvää. Urheilijoiden haastattelut ja kommentit ovat pääosin tyhjänpäiväisiä.

Ilmeisesti Ylellä on liikaa rahaa, kun paikan päällä oli moninkertaiset selostajat. Yksi tai kaksi selostajaa riittäisi, studiot ovat tarpeettomia ja useimmat ns asiantuntijat höpisevät turhaa ja ympäripyöreää. Myönteisenä poikkeuksena voisi mainita ampumahiihdon asiallisen selostuksen samoin kuin taitoluistelun asiantuntevan toimittajan. Välillä vaihdoin kanavaa Yleltä Eurosportin puolelle, kun en jaksanut kuunnella Ylen höpinöitä.

Urheilu on parhaimmillaan hyvää viihdettä ja sellaisenaan sitä pitäisi käsitellä. Muullekin urheilulle kuin olympiaurheilulle, pitäisi antaa tasapuoliset edellytykset. Suomalaiset menestyvät moottoriurheilussa mainiosti, vaikka yhteiskunta ei sitä tue, vaan päinvastoin jopa hankaloittaa.

Omaa sydäntä lähellä ovat moottoripyörät ja moottoripyöräkilpailut ja aivan erityisesti motocross ja enduro, jotka ovat fyysistikin eräitä vaativimpia urheilulajeja. Television tarjoamasta urheilusta on oma ykköslajini ollut jo parikymmentä vuotta moottoripyörien RR:n MM-sarja.

Risto Kuisma