Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 10.3.2010

Sosialidemokratian tulevaisuudesta

SDP:n toukokuun puoluekokous lähestyy. Kaksi vuotta on liian lyhyt puoluekokousväli. Järkevää olisi palata entiseen kolmen vuoden rytmiin tai siirtyä jopa neljän vuoden puoluekokouskauteen. Puoluekokouksen osanottajamäärän paisuttaminen 500 edustajaan, vähentää puoluekokouksen tosiasiallista valtaa. Noin iso joukko ei pysty muuta kuin siunaamaan valmiit esitykset ja tekemään henkilövalinnat.

Puoluekokousedustajien määrä tulisi palauttaa aiempaan noin 300 osanottajaan. Vastapainoksi puolueneuvoston jäsenmäärää voisi nostaa tuntuvasti.

Puolueen puheenjohtajasta tulisi tulevaisuudessa käydä neuvoa-antava jäsenäänestys. Se olisi oikeaa jäsendemokratiaa. Edellisessä puoluekokouksessa hylätty sääntöuudistus tulisi tehdä nyt Joensuussa.

Kannatan puheenjohtaja Jutta Urpilaisen uudelleenvalintaa. Kaksi vuotta on ollut liian lyhyt aika aseman vakiinnuttamiseen ja tulosten aikaansaamiseen.

SDP:n ongelmana on puutteellinen kansalaisten luottamus. Luottamuspula johtuu puolueen politiikan huonosta uskottavuudesta. Puheet ja teot ovat poikenneet toisistaan. SDP:n poliittinen sanoma ja myös toimintalinja on ollut liian kirjava. Puolue on muistuttanut aatteiden sekatavarakauppaa.

SDP:n tulee nojata vanhoihin työväenliikkeen arvoihin; sellaisiin kuin esimerkiksi oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu, ahkeruus, lähimmäisenrakkaus, raittius.... SDP:n arvot pohjautuvat pitkälti kristillisiin arvoihin. Tämä aate- ja arvopohja erottaa puolueen esimerkiksi vihreistä.

Arvot ovat luonteeltaan pysyviä, mutta toimintatapojen täytyy muuttua yhteiskunnan muuttumisen myötä. Välillä on tuntunut, että SDP:n arvot ovat liikkuvia, mutta toimintatavat paikalleen jämähtäneitä.

Sosialidemokraateilla on mahdollisuus menestykseen. Oma kotikuntani Pornainen on siitä esimerkki: viime kunnallisvaaleissa SDP:lle tuli voitto ja historiallinen nousu kunnan suurimmaksi poliittiseksi ryhmäksi.

Risto Kuisma