Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 24.3.2010

Ylestä ja vähän muustakin

Pidin suunniteltua mediamaksua eli Ylelle maksettavaa asuntokohtaista veroa erittäin huonona ratkaisuna. Kansalaisten kielteiset mielipiteet ja maksuun liittyvät lainsäädännölliset ongelmat ovat nyt kaatamassa maksun. Hyvä niin. Itse vaikutin pieneltä osalta asiaan. Yle maksu oli aikanaan yksimielinen poliittinen kompromissi.

Tuollaiset kompromissit ovat usein huonoja. Kun tehdään päätös tai henkilövalinta, jota ei kukaan pidä parhaana, mutta jonka kaikki voivat sietää, on suuri vaara, että ratkaisu osoittautuu huonoksi. Yle-maksun ohella esimerkki tuollaisesta huonosta kompromissista on viimeisin perustuslain uudistus, jossa hallituksen ja presidentin välinen toimivalta jätettiin tahallaan epäselväksi. Nyt tämä epäselvyys myönnetään. Aikanaan kritisoin asiaa eduskunnassa. Arvosteluni kaikui silloin kuuroille korville.

Viime viikolla minua ihmetytti Yleisradion uutispolitiikka. Pääasia TV:ssä oli päivästä toiseen Yle-maksu eli tiedotusvälineen sisäinen asia, jossa sillä oli "oma lehmä ojassa". Asia sai kymmenkertaisen huomion merkitykseensä nähden. Kukaan ei näyttänyt Ylessä asettavan asiaa oikeaan mittasuhteeseen. Asiaa varmaan vaikutti, että toimitusjohtaja Jugner hurahti pahoin julkisuuteen. Muutoinkin ystäväni Mikaelin julkisuuspolitiikka, senjälkeen kun hänelle "annettiin lopputili" Ylestä, on ihmetyttänyt. Hänen olisi kannattanut säilyttää julkisuudessa aiempi asiallinen linjansa.

Yle on merkittävä tiedostusväline, mutta sen asemaa on ylikorostettu. Vaikka Yle häviäisi, ei mitään merkittävää puutetta syntyisi. Valtiolla ei ole omaa lehteä ja yhtä vähän kuin valtio tarvitsee omaa verovaroilla kustannettavaa lehteä niin yhtä vähän se tarvitsee verovaroin maksettavaa televisiota ja radiota. Näin sanon, vaikka olen Ylen suurkuluttaja sekä radion että television osalta. Tulevaisuudessa Ylen rahoitus voisi hyvin perustua toisaalta valtion budjettiin ja toisaalta mainostuloihin.

Viime sunnuntai oli Marianpäivä. Aiemmmin se oli meilläkin kristillinen juhlapyhä. Luterialainen kirkko on siitä luopunut ja siirtänyt päivän vieton lähimpään sunnuntaihin. Katollisessa kirkossa Marianpäivä on edelleen suuri juhlapäivä. Marianpäivää vietetään Jeesuksen äidin Marian kunniaksi.

Marianpäivällä oli merkitystä meillä ja myös Pornaisissa vielä 1900-luvulla. Laukkosken Työväenyhdistys piti vuosikymmenet vuosikokoukset aina Marianpäivänä. Myös yhdistyksen vuosijuhlat järjestettiin aina Marianpäivänä. Juhliin kuuluivat ensin aamupäivällä hiihtokilpailut, sitten iltapäivällä arvokas juhla ja lopuksi vielä illalla iltamat.

Tänä vuonna Marianpäivänä olisi ollut hyvät olosuhteet hiihtokilpailuille. Marianpäivänä en ehtinyt hiihtämään, vaikka muuten olen hiihtänyt tänä talvena lähes joka päivä. Olin silloin juhlapuhujana Vpl Pyhäjärvi-seuran juhlassa Karjala-talossa. Hiihtokilometrejä minulle on kertynyt tänä talvena 700-800, mutta parhaimpina vuosina 1990-luvulla niitä tuli yli 2000.

Tänä talvena lumityöt pihassa ja katoilla kotona ja mökillä ovat olleet merkittävä "kuntoilumuoto". Siinä touhussa tunteja on kertynyt kymmeniä. En edes pudonnut katolta, vaikka kerran se oli lähellä. Sensijaan yhden kerran hyppäsin katolta pudottamaani lumikasaan. Edellisen kerran saman tempun olin tehnyt lapsena.

Metsissä ja pelloilla on tullut koluttua myös moottoripyörällä enduron merkeissä. Paksussa hangessa ja syvissä lumispooreissa on hiki lentänyt, vaikka monesti pakkasta on ollut liian kanssa. Nyt odottelen jo motocrossratojen sulamista. Siihen asti hiihto säilyy pääasiallisena kuntoilumuotona. Merenjäällä on hienoa hiihtää keväisessä auringoissa.

Risto Kuisma