Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 9.10.2010

Kuulumisia Eduskunnasta

Takana oli kaksitoista vuotta kansanedustajana, kun tämän vuoden heinäkuussa palasin uudelleen eduskuntaan kolmen vuoden poissaolon jälkeen. Syyskuussa, kun istuntokausi alkoi, minut valittiin Liikenne- ja viestintävaliokuntaa, Suureen- eli EU-valiokuntaa ja Pohjoismaiden Neuvostoon. Tuttuja tehtäviä kaikki kolme.

Olen ollut aktiivinen kansanedustaja. Olen tehnyt erilaisista epäkohdista ja ongelmista maan hallitukselle kirjallisia kysymyksiä lähes parikymmentä.

Täysistunnoissa olen puhunut lukuisia kertoja. Kirjalliset eduskuntakysymykseni ja niihin annetut ministerein vastaukset löytyvät eduskunnan sivuilta ja myös omilta nettisivuiltani. Myös puheenvuorot on luettavissa eduskunnan sivuilta.

Eduskunnan ilmapiiri ei ole paras mahdollinen. Vaalirahakohu ja muu median ahdistelu on lyönyt leimansa kansanedustajiin. Lähestyvät eduskuntavaalit lisäävät jännitteitä. Julkinen keskustelu kansanedustajien palkoista ja palkankorotuksista ei nosta tunnelmaa. Aikanaan eduskunta siirsi palkoista päättämisen täysin eduskunnan ulkopuolisiin käsiin. Näin tehtiin, kun julkisuudessa arvosteltiin sitä, että kansanedustajat päättävät omista palkoistaan. ”Suo siellä, vetelä täällä” sanotaan ja edelleen keskustelussa oletetaan, että eduskunta päättää itse palkoistaan.

Eri asia on, mikä sitten olisi kansanedustajan oikea palkka. Nyt edustajan palkka on noin 6000 euroa kuukaudessa. Se vastaa pienen kunnan kunnanjohtajan palkkaa. Eduskunnan palveluksessa on suuri joukko virkamiehiä, joiden palkka on suurempi kuin kansanedustajien. Kun kansanedustaja Jukka Mäkelä siirtyy lokakuussa pois eduskunnasta Espoon kaupunginjohtajaksi, hänen palkkansa nousee kaksi ja puolikertaiseksi. Aikanaan, kun 1995 siirryin ammattiyhdistysjohtajan tehtävästä kansanedustajaksi, palkkani aleni 50 prosenttia.

Yhteiskunnallisessa ilmapiirissä on aistittavissa, että nykyhallitus ajaa kovempaa ja vähemmän humaania linjaa kuin viime vuosien aiemmat hallitukset. Hallituksessa on paljon suhteellisen vähän elämänkokemuksen omaavia ministereitä. Monet heistä ovat lisäksi siirtyneet suoraan opinnoista politiikkaan. Näkemystä puuttuu tai se on kapea. Kosketus arkielämään näyttää olevan myös puutteellinen.

Lukuisten pyyntöjen jälkeen olen suostunut edelleen ehdokkaaksi ensi huhtikuun eduskuntavaaleihin. Viimeksi jäin 49 äänen päähän valinnasta. En aio toista kertaa kokea samaa erittäin kovaa pettymystä. Vaalityö on rankkaa ja siihen joutuu käyttämään paljon rahaa; minun osalta pääosin omia rahoja.

Vaaleihin valmistaudun tosissani. Tärkeää minulle on saada ympärilleni mahdollisimman paljon tausta – ja tukijoukkoja. Niitä tarvitaan vaaleihin, mutta myös varsinaisen eduskuntatyön taustaksi.

Risto Kuisma