Takaisin     Takaisin etusivu

Kurkistus 22.9.2011

Virasto vai hengellinen yhteisö ?

Olen ollut seurakunnan luottamustehtävissä viimeiset vajaat kymmenen vuotta. Paljon pitempään olen ollut kunnallisisssa ja valtiollisissa luottamustehtävissä: muun muassa kunnnanvaltuutettuna, kunnanhallituksen puheenjohtajana ja kansanedustajana.

Kun aloitin seurakunnan luottamustehtävissä, minut yllätti kirkon hallinnon byrokraattisuus. Kirkkohallitus ohjaa seurakuntia pikkuasioissakin yksityiskohtaisilla ohjeilla. Lomakkeiden täyttäminen on seurakunnan hallinnon leipätyötä. Hallinnolla ja byrokratialla näyttää olevan kirkossa suurempi rooli kuin konsanaan kunnan- tai valtion hallinnossa.

Olettaisi, että seurakunnissa ja kirkossa olisi byrokratiaa paljon vähemmän kuin julkista valtaa käyttävissä kunnisssa ja valtiossa. Luulisi, että seurakunta ja kirkko olisi hengellinen yhteisö eikä virasto. En näe mitään syytä, miksi asiat eivät voisi olla siten kuin edellä oletin.

Miksi kirkko samaistuu voimakkaasti julkiseen hallintoon ? Miksi se käytää hallintoon voimavaroja suhteettoman paljon ? Nuo voimavarat tarvittaisiin kirkon ydintehtävään;
hengelliseen työhön. Nyt hengellinen työ saa aivan liian pienen osan kirkon ja seurakuntien voimavaroista.

Miksi seurakuntien hallinto noudattaa orjallisesti kuntien hallinnollisia rajoja ? Miksi kirkko tavoittelee suuria seurakuntia samassa tahdissa kuin valtio suuria kuntia ? Kuitenkin totuus on; mitä suurempi seurakunta, sitä enemmän byrokratiaa ja sitä kauempana seurakunta on jäsentensä elämästä.

Kansalaiset rinnastavat valtion, kunnan ja seurakunnan. Kaikki kolme keräävät veroja. Ne ovat ihmisten mielikuvissa julkisen vallan käyttäjiä. Ne näyttäytyvät ihmisten yläpuolella olevana hallintona, joka tuottaa veroja vastaan julkisia palveluja.

Valtiosta ja kunnasta ei voi erota, mutta seurakunnnasta voi erota. Siinä suurin syy, miksi kirkosta erotaan. Kirkko nähdään julkisoikeudellisena yhteisönä, joka tarjoaa samantapaisia palveluja kuin kunta ja valtio. Mistä tämä väärä, mutta yleinen, mielikuva johtuu ? Ei varmaan muusta kuin kirkosta itsestään. Haluaako kirkko antaa itsestään mielikuvan julkisena virastona vai hengellisenä yhteisönä ?

Kirkon tulisi olla hengellinen yhteisö. Seurakunnan tulisi olla jäsentensä itsehallintoon perustuva yhteisö, ei kirkon hallinnollinen yksikkö. Seurakunnan tulisi olla vapaa ylenmääräisestä byrokratiasta. Kirkkoneuvoston tulisi olla seurakunnan pappien esimies. Kaikki seurakunnan luottamushenkilöt ja papit tulisi olla kirkkovaltuuston vapaasti valittavissa.

Ihmisillä on tässä ajassa voimakas kaipuu hengellisyyteen. Kristinuskolla on tarvetta; suuri tilaisuus. Kirkolla on suuri tehtävä ja paljon annettavaa ihmisille ja yhteiskunnalle.

Kirkon tulee keskittyä perustehtäväänsä: hengelliseen työhön.

Risto Kuisma

( Kolumni Sana-lehdessä 22.9.2011 )