Takaisin     Takaisin etusivu 

Viikkokurkistus 17.4.2003

Mikä viikkokurkistus?
Kirjoitan viikoittain välähdyksen jostain ajankohtaisesta tai
henkilökohtaisesta asiasta tai asioista. Tässä ensimmäinen.

Hallitus vankka?

Tänään saamme uuden hallituksen. Neuvottelut menivät asiallisesti ja nopeasti. Ne eivät kuitenkaan vieneet unhoon osittain alatyylisen vaalitaistelun muistoja.
Mörköpolitiikkaan syyllistyivät muutkin kuin keskusta. Toisten henkilöiden ja puolueiden soimaamisen sijaan energia olisi kannattanut käyttää omien saavutusten ja tavoitteiden esittelyyn. Politiikan pelimiehiltä ja - naisilta mörköpolitiikka käy helpommin kuin asioihin keskittyvä vaalitaistelu.

Hallitus- vai vaaliohjelma?

Hallituksen ohjelma on ennätyspitkä, peräti 52 sivua. Määrä on osittain korvannut laadun. Ohjelma on kokoelma keskustan ja sdp:n vaaliohjelmista. Jos ohjelma toteutuu yhtä huonosti kuin vaalilupaukset, on edessä uusi uskottavuuskriisi. Jos ohjelma olisi tiivistetty normaaliin 10-20 liuskaan, olisi neuvottelusta tullut vaikeammat. Konkretia olisi lisääntynyt ja löysä teksti vähentynyt. Nyt hallituksen ohjelmasta löytävät lähes kaikki itselleen tärkeät asiat, mutta miten on kokonaisuus?

Mistä rahat?

Hallitusohjelmassa luvataan selvittää valtava joukko erilaisia asioita ja ongelmia. Jos selvityksen tulokset sitten toteutetaan, se edellyttää rahaa. Sitä hallitusohjelma ei lupaa.
Helposti selvitykset jäävät hyllyyn pölyttymään. Sinne joutuu sitten seuraksi myös hallituksen poliittinen uskottavuus. Toisaalta, jos ohjelma yritetään kunnolla toteuttaa, on talous vaarassa. Löysä valtiontalous 1980-luvulla johti 1990-luvun lamavuosiin. Toivottavasti ministerit muistavat vielä nuo vuosikymmenen takaiset ajat.

Takuumies ?

Kuka tai mikä takaa terveen talouden jatkumisen? Ei ole enää viinasia eikä niinistöjä valtionvarainministeriössä eikä Paavo Lipposta pääministerinä vahtimassa, että rahat riittävät. Jos Lipponen olisi hallituksessa, olisivat lähtökohdat helpommat. Nyt hallitus joutuu hankkimaan uskottavuutensa teoillaan.
Luottamuksen hankkiminen kestää parhaassa tapauksessakin aikansa. Paavo Lipponen ei suostunut takuumieheksi hallituksen sisälle. Miten takuumiehen rooli onnistuu hallituksen ulkopuolelta, jää nähtäväksi. Pääministeri Jäätteenmäki erityisesti, mutta myös  valtionvarainministeri Kalliomäki eivät voi saavuttaa uskottavuutta muuten kuin teoilla.

Miesten ja naisten sarjat?

Tasa-arvon nimissä hallituksen salkut jaettiin erikseen miehille ja naisille.
Naiset kilpailivat erityisistä naissalkuista ja miehet omassa sarjassaan. Monet naisministerit olisivat kyllä pärjänneet yleisessä ministerisarjassa miesten kanssa. Nyt nämäkin ministerit joutuivat kiintiönaisiksi. Politiikka otti oppia urheilusta, jossa miesten ja naisten eri sarjat ovat arkipäivää. Mitä lie kansa mieltä tämmöisestä tasa-arvosta? Kansa valitsi juuri eduskuntaan kaksi kolmasosaa miehiä ja yhden kolmasosan naisia. Tuo valinta ei kelvannut johtaville poliitikoille. Mitä lie kansa ajattelee naisten voimakkaasta suosimisesta, sillä siitä eikä tasa-arvosta on kysymys. Jos eduskunnassa olisi puolet miehiä ja puolet naisia, olisi luontevaa, että sama suhde olisi hallituksessa. Tosin tämmöinen mekaaninen kiintiöajattelu on minulle vierasta.

Pätevyys?

Ministereiksi tuli valittua monta pätevää ja kokenutta poliitikkoa. Mutta, jos pätevyys olisi ollut tärkein kriteeri, olisi ministerilista ollut osittain toisenlainen. Muutama pätevä poliitikko valittiin lisäksi aivan väärään ministeriöön. Pääsyynä näihin valintoihin oli ns.tasa-arvo. Henkilökohtaisesti pätevyyden sivuuttaminen riepoo, vaikka se ei koskisi itseäni. Ministerivalinnat pitäisi olla oikeudenmukaisia.
Nyt sopivuus ja pelimiesten ja - naisten vaikuttivat ministerilistaan. Vaikka pätevyyden kriteereistä voidaan kiistellä, ei esimerkiksi ulkonäkö kuulu niihin, vaikka silläkin valintoja on perusteltu.

Kaikesta huolimatta hyvää menestystä hallitukselle. Sitä puolustan tuen ensi viikon keskustelussa eduskunnassa ja myös myöhemmin.

kiirastorstaina 2003
Risto Kuisma