Takaisin     Takaisin etusivu 

Viikkokurkistus 24.4.2003

Kirjoitan viikoittain välähdyksen jostain ajankohtaisesta tai henkilökohtaisesta asiasta tai asioista. Tässä toinen kurkistus.

Mikä hallitus?

Kun kuunteli eduskunnassa keskiviikkona päähallituspuolueiden; keskustan ja sosialidemokraattien, ryhmäpuheenvuoroja uuden hallituksen ohjelmasta, tuli mieleen, että he puhuvat aivan eri hallituksesta. Keskustan Timo Kalli korosti uuden hallituksen ja sen ohjelman suurta eroa edelliseen kahteen Lipposen hallitukseen. Sdp:n Jouni Backman taas korosti ryhmäpuheenvuorossa sitä, miten hallitusohjelma jatkaa Lipposen hallitusten linjalla. Puheenvuorot edustivat jatkuvuutta puolueiden asenteissa; Keskusta jatkaa Lipposen politiikan arvostelua ja Sdp sen puolustamista. Nyt ollaan yhteisessä hallituksessa. Välillä on pidetty vaalit. Jos halutaan että yhteinen hallitus menestyy, kannattaa puheiden sävyä muuttaa pikaisesti.

Mikä oppositio?

Täysistunnossa, joka alkuosaltaan myös televisioitiin, oppositiopuolueet pärjäsivät hyvin puheenvuoroissaan. Erityisesti Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro, jonka piti Ville Itälä, oli nokkela. Puheenvuoron todellinen kirjoittaja lienee pääosin ollut Ben Zyskowicz, jonka tyyliin sisältö viittasi. Muutenkin myös eduskuntapuheissa näkyi hallituspohjan kapeus ja opposition aiempaa suurempi voima. Nyt hallituspuolueita on vain kolme ja oppositiopuolueita viisi. Eduskuntakeskustelussa näkyy pientenkin oppositiopuolueiden puheet, vaikka niiden merkitys muuten on vähäinen.
Oppositio on aiempaa suurempi; yli 80 kansanedustajaa ja viisi puoluetta. Opposition heikkous on sen hajanaisuus. Se koostuu sekä oikeasta että vasemmasta äärilaidasta ja pikkuryhmistä niiden välissä. Hallitus saa arvostelua sekä oikealta että vasemmalta.

Hallitusohjelma vai - lupaus?

Hallitusohjelmassa on sana "selvitetään" 52 kertaa. Lisäksi sana ohjelma on 20 kertaa. Kaikki selvitettävät asiat sekä kaikki ohjelmien kohteena olevat kysymykset ovat tärkeitä. Ongelma on, että asian selvittäminen tai ohjelman laatiminen ei sinänsä vielä muuta asioita. Tarvitaan resursseja eli rahaa ja lisäksi yhteinen poliittinen tahto muutosten sisällöstä. Jos asiat jäävät vain selvitysten varaan, on seurauksena pettymys kansalaisten, mutta myös monien kansanedustajien kohdalla. Hallitusohjelmakeskustelussa hallitus ei erityisesti loistanut. Toivottavasti kysymys on vain alkukankeudesta.

Reiluja valintoja?

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä valitsi viime viikolla ministerit ja tällä viikolla puhemiehen ja eduskuntaryhmän uudet johtohenkilöt. Valinnat olivat muodollisesti yksimielisiä, mutta jotain jäi kyllä valinnoista hampaankoloon monellekin kansanedustajalle. Tämä johti tiistaina puheenvuororyöppyyn, kun valittiin eduskuntaryhmän puheenjohtaja.
Omalta osaltani jäi jotenkin myös hieman ikävä maku valinnoista; lähinnä niiden perusteista, joita ei tullut avoimesti esille. Kaikki ei ollut mielestäni reilua ja oikeudenmukaista.

Viikon henkilö

Ajatus on valottaa viikkokurkistuksessa omia käsityksiäni jostakin politiikan henkilöstä. Aloitetaan pääministeri Anneli Jäätteenmäestä.
Olin vuoden 1995 eduskuntakauden alkupuolen perustuslakivaliokunnan jäsen, kuten Anneli Jäätteenmäki. Kun istuu päivittäin samoissa tiiviissä kokouksissa, oppii väkisin tuntemaan hyvin muut valiokunnan jäsenet. Jäätteenmäen puoluetoverit sanoivat silloin, että hänen käyttäytymisessään näkyy se, ettei hän ole vielä sopeutunut paluuseen ministeristä kansanedustajaksi. Ehkä siinä oli jotain perää, mutta tiettyä ihmetystä hän herätti toiminnallaan verrattuna siihen kuvaan, mikä minulla hänestä oli. Myöhempinä eduskuntavuosina olemme olleet yhtä aikaa pitkiä aikoja mm suuren valiokunnan jäsenenä.
Oma mielikuvani pääministeri Anneli Jäätteenmäestä on, että hän on terävä ja kova poliitikko. Monet naispoliitikot ovat kovempia kuin miespoliitikot. Jäätteenmäki on myös julkisuuspoliitikko; taitava julkisuudessa. Suurin kysymysmerkki hänen kohdallaan on se, millainen johtaja hän on? Pääministeri on ennen kaikkea johtaja; ei vaan hallituksen vaan koko maan. Siinä on Jäätteenmäellä suuri haaste.

Risto Kuisma