Takaisin     Takaisin etusivu 

Viikkokurkistus 15.5.2003

Kirjoitan viikoittain välähdyksen jostain ajankohtaisesta tai henkilökohtaisesta asiasta tai asioista. Jokaisessa viikkokurkistuksessa kirjoitan myös viikon henkilöstä.

Onko luottamusta?

Hallitus sai eteensä välikysymyksen ennen kuin se edes ehti kunnolla aloittaa työnsä. Opposition välikysymys oli suunnattu koko hallitukselle. Todellinen välikysymyksen kohde oli kuitenkin pääministeri Anneli Jäätteenmäki. Ehkä opposition olisi ollut reilumpaa suunnata toimenpiteensä suoraan pääministeriin. Välikysymyksen otsikko oli "Hallitusneuvotteluissa laaditun asiakirjan julkistamatta jättäminen". Perimmiltään välikysymyskeskustelussa oli kysymys siitä, onko pääministeri valehdellut. Anneli Jäätteenmäki kiisti julkisuudessa moneen kertaan sen, ettei opposition vaatimaa asiakirjaa ole olemassa. Kuitenkin hallituksen täytyi lopulta julkistaa tuo rahanjakoa koskeva poliittinen sopimus.

Välikysymyskeskustelun perusteella ja muutoinkin oli jokaiselle selvää, että tuo viimein julkistettu paperi oli juuri se, mitä oppositio oli vaatinut. Vakavin kysymys asiassa on se, että pääministeri vastoin totuutta kiisti paperin olemassaolon.

Välikysymyksessä on aina kysymys siitä, nauttiiko hallitus eduskunnan luottamusta. Nyt välikysymyskeskustelu ja sitä edeltäneet tapahtumat asettivat kyseenalaiseksi pääministerin luotettavuuden ja luottamuksen. Vaikka hallitus epäilemättä saa eduskunnalta muodollisen luottamuslauseen perjantain äänestyksessä, on pääministerin nauttima luottamus saanut tapahtumasta suuren lommon.

Miksi salattiin ja mitä?

Tuskin hallitus tietoisesti päätti salata asiakirjaa. Huolimattomuutta tai ajattelemattomuutta paperia ei julkistettu hallitusohjelman osana, kuten olisi ollut normaali käytäntö. Kun oppositio vaati paperia, sen olemassaolo kiistettiin. Hallitus tai oikeastaan pääministeri turvautui hätävalheeseen. Paljon vähemmällä pääministeri olisi päässyt, kun "olisi ottanut lusikan kauniiseen käteen" eli julkistanut paperin. Nyt hallitus yritti "mennä yli siitä, missä aita on matalin", mutta joutui umpikujaan. Umpikuja oli nolo ja paljasti pääministerin menettelyn epäselvyyden.

Tämä tapahtumaketju muistuttaa osin vaalitaistelun yhteydessä tapahtunutta salaisten ulkoministeriön papereiden vuotoa. Pääministerin tätä Irak-vuotoa koskevissa lausunnoissa on samaa epäjohdonmukaisuutta, kuin tässä "salaista lisäpöytäkirjaa" koskevassa jupakassa. Kun uuden hallituksen ja pääministerin luottamus ei koskaan ole itsestään selvä, vaan se on toiminnalla ansaittava, ovat nämä tapahtumat syöneet erityisesti pääministerin luottamuksen lähtötason alapuolelle.

Pääministerin nauttima luottamus vaikuttaa suoraan myös koko hallituksen nauttimaan luottamukseen. Nyt tuo tarpeellinen luottamus on, ainakin eduskunnassa, kärsinyt jonkin suuruisen kolauksen. Miten suuren ja pysyvän, sen näyttävät lähikuukaudet.

Alkukompurointia?

Täytyy toivoa, että välikysymykseen johtaneet tapahtumat olivat vain alkukompurointia. Jos hallitus ja sen ministerit ovat järkeviä, he ottavat tapahtumasta opiksi. Pääministerin osalta Irak-vuoto ja sen tutkimukset varjostavat väistämättä hänen luottamustaan. Siinäkään tapahtumassa ei ole niinkään kysymys kuka vuosi ja mitä, vaan siitä onko nykyinen pääministeri ollut rehellinen puhuessaan omasta osuudestaan asiassa.

Viikon henkilö

Valotan jokaisessa viikkokurkistuksessa omia käsityksiäni jostakin politiikan henkilöstä. Nyt vuorossa on Tasavallan Presidentti Tarja Halonen.

Tutustuin Tarja Haloseen 1970-luvun puolivälissä, kun olimme työtovereita. Hän oli SAK:n lakimies ja minä SAK:laisen AKT:n lakimies. Ammattiyhdistyslakimiesten joukko oli silloin nykyiseen verrattuna pieni. Pidimme myös keskenämme tiivistä yhteyttä. Kanssakäymisellä pyrimme parantamaan omia ammatillisia taitojamme. Samalla autoimme ja tuimme toisiamme. Noilta vuosilta mieleeni on jäänyt, että Tarja Halonen nosti noissa keskusteluissa usein esiin muita kuin oikeudellisia kysymyksiä. Ne kiinnostivat kaikkia muitakin, mutta tärkeämpää oli käsitellä puhtaasti ammatillisia asioita. Samoilta vuosilta mieleeni ovat jääneet nykyisen presidentin silloin radikaalit feministiset asenteet.

Kun silloisen Liikeliiton puheenjohtaja Aarre Happonen jäi eläkkeelle 1970-luvulla, niin eräät liiton aktiiviset naiset aloittivat kampanjan Tarja Halosen nostamiseksi naisvaltaisen liiton johtoon. Nuori naisjuristi herätti kauhua silloisen ammattiyhdistysjohdon piirissä. Siihen tuo hanke tyssäsi. Tarja Halonen väistyi pääministeri Kalevi Sorsan avustajaksi ja muutamaa vuotta myöhemmin  kansanedustajaksi.

Vuonna 1990 SDP:n puoluekokouksessa puheenjohtajaksi oli ehdolla Pertti Paasion kilpailijoina Paavo Lipponen, Risto Kuisma ja Tarja Halonen. Paasio sai jatkoajan selvin luvuin ja vähiten ääniä sai Halonen, joka kokouspaikalla puolittain luopui ehdokkuudesta.
Vuonna 1995 alkaneella eduskuntakaudella sain sd-ryhmässä vieruskaveriksi silloisen ulkoministeri Halosen. Vuoden 2000 presidentinvaaleissa olimme molemmat ehdolla. Tarja Halosesta tuli Tasavallan Presidentti, ja minä sain paljon kokemusta. Samalla tutustuin melko hyvin muihin ehdokkaisiin ja myös Tarja Haloseen.
Tarja Halonen on ahkera ja tunnollinen. Hän on hyvä juristi. Hänellä on myös suuri joukko sosiaalisia taitoja. Nämä taidot ja sitkeys ovat johtaneet hänet politiikan huipulle ja maamme arvokkaimpaan tehtävään.

Risto Kuisma