Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 29.5.2003

Kirjoitan viikoittain välähdyksen jostakin tai joistakin ajankohtaisista tai henkilökohtaisista asioista. Kerron myös omakohtaisia kokemuksia viikon henkilöstä.

TYÖTÄ VAI HARRASTUSTA?

Yhteiskunnallisten asioiden hoito, maailmanparantaminen, oli aluksi tärkeä harrastus, mutta ennen pitkää siitä tuli minulle päätoimi. Ammattiyhdistysharrastuksesta tuli melko nopeasti kutsumustyö. 1960-luvun lopulla tulin hyvin nuorena valituksi paperitehtaalla työpaikan luottamusmieheksi. Jo 1975 olin Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto, AKT ry:n lakimies ja 1978 puheenjohtaja. Harrastuksesta oli tullut työ.

Ammattiyhdistysjohtajan työ oli niin kokonaisvaltainen, että se vei koko elämän. Muut harrastukset jäivät työn varjoon. Niille ei ollut enää aikaa. Ennen siirtymistäni ay-liikkeen palvelukseen, olin hyvin aktiivinen paikallis- ja kunnallispoliitikko. Ammattiyhdistysliikkeen johtotehtävien ajaksi oma poliittinen toimintani jäi taka-alalle. Valinta oli tietoinen. Vakaan harkinnan jälkeen luovuin hyvässä alussa olleesta poliittisesta urasta ja aloitin ay-liikkeen toimitsijana. Valinta merkitsi myös poliittisista luottamustehtävistä luopumista.

Kun 20 vuotta myöhemmin luovuin ay-johtajan urasta, tarkoitus oli luopua koko julkisesta yhteiskunnallisesta urasta. Sanoin, että; "Kun olen hoitanut koko elämäni muiden ihmisten asioita, hoidan loppuelämäni omia asioitani."

KUTSUMUS VETÄÄ PUOLEENSA

Yksityinen päätoiminen ura asianajotehtävissä jäi vuoteen, sillä tulin valituksi kansanedustajaksi. Ryhtyminen 1995  kansanedustajaehdokkaaksi oli samalla paluu vuoteen 1975, jolloin luovuin poliittisesta urasta. Kutsumus veti puoleensa ja pitkä ay-ura jatkui nyt eduskunnassa. Kansanedustajan tehtävä on enemmänkin elämäntapa kuin työ. Olen kansanedustaja vuoden jokaisena päivänä ja 24 tuntia vuorokaudessa. Kuten yleensä kutsumustehtävässä töitä on paljon enemmän kuin ehtii ja jaksaa tehdä. Tekemättömät työt myös rasittavat eniten.

Työ eduskunnassa on vain osa kansanedustajan työtä. Illat ja viikonloput menevät tehtäviin liittyvissä tapaamisissa ja kokouksissa. Kansanedustajan työn kannalta on hyödyllistä toimia myös muualla kuin eduskunnassa. Itse olen oman kotikuntani valtuustossa ja eräissä muissa tehtävissä. Olen mukana myös seurakunnan hallinnossa.
Omaa aikaani vie myös toimiminen eri päihde- ja raittiusjärjestöissä asiantuntijana ja hallintotehtävissä. Tämä harrastus on vanhempaa kuin kansanedustajuus, mutta kansanedustajan työn kannalta harrastuksesta on paljon hyötyä.
Kuluneella viikolla puoli työpäivää meni Myllyhoitoyhdistyksen strategiaseminaarissa ja toinen puoli päivää AKT:n vieraana tutustumassa kuljetusalan ongelmiin.

Oikeitakin, politiikkaan liittymättömiä, harrastuksia minulla on. Tällä viikolla olen ajellut moottoripyörällä ja käynyt katsomassa motocrossin SM-kisoja Vantaalla. Jokapäiväiselle lenkille on löytynyt myös oma aikansa. Kun Jukolan viesti on jo reilun kahden viikon päässä, on myös suunnistusharrastus tiivistynyt. Metsässä olen hikoillut rasteja etsien kaksi kertaa. Helatorstaina aikomus on käydä kesämökillä Virolahdella. Yli 20 vuotta vanha merenrantamökki on viime vuosina jäänyt vähälle käytölle. Aikaa ei ole riittänyt mökkeilyyn ja vähää vapaa-aikaa ei ole jaksanut käyttää edestakaiseen matkaan joka vie 4-5 tuntia.

Olen elämässäni kuitenkin oppinut sen, ettei edes kutsumustyöhön ole viisasta laittaa kaikkea aikaa eikä aivan kaikkia voimia. Nykyisin pyrin pitämään yhden vapaapäivän viikossa ja myös vähintään yhden kuntoiluun varatun tunnin päivässä.

VIIKON HENKILÖ

Kerron jokaisessa viikkokurkistuksessa omakohtaisia kokemuksia jostain politiikan henkilöstä. Tällä kertaa viikon henkilö on eduskunnan varapuhemies Ilkka Kanerva.

Tapasin Ilkka Kanervan ensimmäisen kerran aivan 1970-luvun alussa, jolloin hän oli Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja. Matkustimme samassa junanvaunussa Kouvolasta Helsinkiin. Silloiset nuoret kansanedustajat Seppo Tikka ja Erkki Liikanen esittelivät Kanervan minulle. Siihen aikaan asuin Kouvolassa, olin töissä Kuusankoskella ja opiskelin oikeustieteitä Helsingin yliopistossa. Kun matkustin parin vuoden ajan 1-3 kertaa viikossa edestakaisin junalla Helsinkiin, tulivat muut vakiomatkustajat tutuiksi. Seppo Tikan tukiryhmän vetäjänä tutustuin Sepon kautta moniin muihin kansanedustajiin.

Seppo Tikka sanoi Ilkka Kanervan esitellessään, että Kanervasta tulee pian huippupoliitikko. Itse suhtauduin silloin, syystä tai toisesta Ilkka Kanervaan epäillen. Taisin tästä myös mainita Tikalle. Olin väärässä. Pian Ilkka Kanerva nousi eduskuntaan ja on nyt virkaiältään vanhin kansanedustaja ja eduskunnan varapuhemies. Hän oli myös kahdeksan vuotta yhtä mittaa kolmessa eri ministerintehtävässä.
Ennen yhteistä eduskunta-aikaa en ollut kovin paljon hänen kanssaan tekemisissä. Ministeri aikoina tapasimme silloin tällöin.
Eduskuntakokemuksien nojalla oma käsitykseni Ilkka Kanervasta on parantunut siitä kuvasta, mitä julkisuus oli minulle hänestä muokannut. Hän on mainettaan parempi.
Ilkka Kanerva on reilu kaveri. Urheilumies, joka on sosiaalisesti lahjakas.

Risto Kuisma