Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 5.6.2003

Kirjoitan viikoittain välähdyksen jostain tai joistain ajankohtaisista asioista tai kokemuksistani. Kirjoitan myös omia vaikutelmia viikon henkilöstä; jostakin tunnetusta poliittisesta hahmosta.

Merenkulku on tärkeää

Vanhan sanonnan mukaan vain merenkulku on tärkeää. Tosin kiinalaisten mukaan vain puutarhanhoito on tärkeää, eikä edes sekään. Suomessa ja suomalaisille merenkulku on tärkeää. Maantieteellisesti, suhteessa muuhun maailmaan, olemme liikenteellisesti saari. Lähes 90 prosenttia tavaroista lähtee ja tulee meren yli. Vaikka meillä on maayhteys Venäjään, Ruotsiin ja Norjaan niin maata myöten tavaraa kulkee merkittävästi vain Suomen ja Venäjän välisessä liikenteessä. Myös matkustajaliikenteessä laivoilla on suuri osuus. Automatkat ulkomaille alkavat lähes aina laivamatkalla. Laivoilta haetaan myös elämyksiä. Risteillään pitkin Suomenlahtea ilman mitään päämäärää.

Eduskunta merellä

Laivamatkat ja risteilyt ovat myös suosittuja kokousten ja seminaarien pitopaikkoja. Tällä viikolla merenkulkujärjestöt, merimiespalvelutoimisto ja merimieseläkekassa järjestivät merenkulun seminaarin. Merenkulun asioiden käsittelyyn laiva, nyt m/s Cinderella, oli luonnollinen paikka. Kansanedustajille suunnattu seminaari kokosi peräti 32 kansanedustajaa eduskunnan liikenne-, työasiain-, sosiaali- ja terveys- sekä valtionvarainvaliokunnista. Syynä seminaarin hyvään osanottoon oli merenkulun ajankohtainen vaikea tilanne. Isäntien edustajina olivat kaikkien työmarkkinajärjestöjen johtohenkilöt sekä merimiespalvelun ja merimieseläkekassan johto.
Asiantuntijaedustajina toimivat liikenneministeriön ja työministeriön johtavat virkamiehet.
Ohjelmassa oli luonnollisesti tutustuminen laivaan konehuoneesta komentosillalle ja keskustelu laivaväen kanssa.

Katoaako Suomen lippu mereltä?

Jokin aika sitten Viking Line ilmoitti, että sen lippulaiva Cinderella siirtyy pois Suomen lipun alta Ruotsiin. Siirto toteutuu ensi syksyllä. Aivan äsken tuli julkisuuteen Finnjetin siirto pois Suomen lipun alta. Minne se siirtyy, on vielä salaisuus.

Huolestuttavia uutisia. Jo aiemmin suuri joukko suomalaisia rahtilaivoja on siirtynyt pois muiden maiden rekistereihin. Uudet laivat on lähes poikkeuksetta rekisteröity vieraiden maiden lippujen alle.
Kysymys on suomalaisten työpaikoista, työehdoista ja koko merenkulkuelinkeinojen tulevaisuudesta. Myös kriisiaikojen turvallisuuden kannalta omat laivat ovat tärkeitä. Huoli merenkulusta ei kosketa vain itse alaa, vaan koko Suomea.

Mitä pitäisi tehdä?

Laivat siirtyvät vieraiden maiden rekisteriin, koska se on varustamoille taloudellisesti edullisempaa. Raha on vikkelää ja siirtyy sinne, missä on edullisinta. Suomen merenkulun kilpailutekijät eivät ole kohdallaan. Verohelpotukset, erilaiset tuet ja vastaavat ovat esimerkiksi Ruotsissa sellaiset, että siirtämällä suomalaisen laivan Ruotsin lipun alle varustamon kustannukset vähenevät.

Myös Suomi tukee merkittävästi merenkulkua, mutta ei riittävästi. Jos haluamme, että meillä on suomalaisia laivoja, on tukea lisättävä. Ydinkysymys on millaisen ja miten suuren hinnan me olemme valmiita maksamaan siitä, että laivat pysyvät suomalaisina.

Kysymys on muustakin kuin rahasta. Monissa maissa sallitaan niin sanottu sekamiehitys. Se merkitsee, että osa laivan työntekijöistä on muista maista, yleensä kehitysmaista. He saavat pienempää palkkaa kuin suomalaiset ja näin varustamon työvoimakustannukset laskevat. Suomalaiset eivät ole olleet valmiit tinkimään tärkeästä periaatteesta; "samasta työstä sama palkka". Jos Suomessa hyväksyttäisiin laivoissa sekamiehitys, me joutuisimme maksamaan kalliin hinnan: luopumaan tärkeästä samanarvoisuuden periaatteesta. Merenkulun tuki- ja verohelpotus keskustelua sotkee se, että siihen on liitetty vaatimus sekamiehityksen sallimisesta.

Suomen tulisi tehdä nopeasti päätös merenkulun tukien ja verohelpotusten muuttamisesta Ruotsin tasolle. Sekamiehitystä suomalaisilla laivoilla eriarvoisilla palkoilla ei kuitenkaan tule laittaa tukien ehdoksi.
Hallituksen ja eduskunnan päätöksillä on kiire, sillä laivojen ulosliputus on jälleen kiihtymässä.

Viikon henkilö

Kirjoitan viikoittain omia kokemuksiani viikon henkilöstä. Tämän viikon henkilö on kansanedustaja Valto Koski.

Tutustuimme Valto Kosken kanssa toisiimme 1970-luvun alussa Pohjois-Kymenlaaksossa. Valto Koski, joka on ammatiltaan putkiasentaja, oli ammattiyhdistysaktiivi Kuusankoskella, kuten minäkin. Valto Koski oli mm Rakennusliiton liittohallituksen jäsen. Myöhemmin Valto Koski lähti mukaan kunnallispolitiikkaan. Hän on nyt jo pitkäaikainen Kuusankosken kaupunginvaltuuston jäsen. Hän toimi aiemmin myös kotikaupunkinsa valtuuston puheenjohtajana.
Eduskuntaan tulimme Valton kanssa yhtä aikaa. Nykyään istumme täysistuntosalissa vierekkäin. Meillä on myös vierekkäiset työhuoneet. Olemme myös ystäviä ja ajattelemme monista asioista samalla tavalla.

Valto Koski valittiin keväällä vaikutusvaltaiselle paikalle sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajaksi. Hän on kuulunut pitkään sos.dem. eduskuntaryhmän työvaliokuntaan.
Valto on urheilumiehiä. Jalkapallo ja paini ovat olleet hänen lajejaan. Hän on ollut mm Painiliiton varapuheenjohtaja ja TUL:n liittovaltuustonpuheenjohtaja. Hän on myös innokas ravimies ja toton pelaaja.
Valto Koski on luotettava, järkevä ja tiukasti asiassa pitäytyvä poliitikko. Hän hoitaa hyvin hänelle uskotut tehtävät; hyvä kansanedustaja.

Risto Kuisma