Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 23.7.2003

Kirjoitan viikoittain ajatuksia jostain tai joistakin ajankohtaisista tai henkilökohtaisista asioista tai kokemuksista. Kerron myös omia havaintoja viikon henkilöstä.

Verot köyhälistön verta juo?

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja, tohtori Pentti Vartia lämmitteli vanhaa ajatusta tulojen tasa-verosta. Kesäajatus on saanut tukea monelta arvovaltaiselta taholta. Puhemies Paavo Lipponen, valtiosihteeri Raimo Sailas ja professori Jaakko Kiander ovat ymmärtäneet ajatusta tasaverosta.

Perinteiset poliitikot, alkaen veroministeri Wideroosista ja keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallista ja SDP:n virkaveli Backmanista ovat ajatuksen tyrmänneet; ilmeisesti vanhasta muistista. He eivät ole luultavasti edes vaivautuneet kesähelteellä ajattelemaan, että verotuksessa olisi jotain pielessä.

Vartian ajatus on vanha. Eduskunnan Verokopla esitti saman ajatuksen seitsemän vuotta sitten. Tähän verokoplaan, jota vedin yhdessä Risto Penttilän kanssa, kuului kansanedustajia lähes kaikista eduskuntaryhmistä. Julkistimme esityksen pohjaksi myös tarkat laskelman tasaveromallin taloudellisista vaikutuksista
niin valtion kuin veronmaksajien kannalta.

Vuonna 1996 vastaanotto oli huomattavasti kielteisempi kuin nyt. Aika on tehnyt työtään. Verokopla oli edelläkävijä. Verokoplan esityksessä oli pienten tulojen täysi verovapaus ja muita muutoksia, jotka olisivat tehneet ratkaisun  oikeudenmukaiseksi. Vartian esitys on siihen verrattuna vain huitaisu ilmaan. Hyvä ,että asiasta on syntynyt keskustelua ja hyvä, että Vartia avasi keskustelun.

Samaa verokoplan edelleenjalostettua mallia olen vuosien varrella pitänyt jatkuvasti esillä. Ehkä asia menee pikkuhiljaa kohti toteutusta. Siihen uskon, sillä kohtuuton ja epäoikeudenmukainen verotus on suomalaisen yhteiskunnan ehkä suurin ongelma.

Uusi Neuvostoliitto?

Vaikka olin ensimmäisiä suomalaisia EU:n kannattajia, olen nykyään melko kriittinen koko rakennelmaa kohtaan. EU:n byrokratia, keskitetty suunnitelmatalous ja kaikkeen ulottuva sorkkiminen on sillä tasolla, että väkisin tulee vertaus menneeseen hirviöön, Neuvostoliittoon, mieleen.

EU:n tulevaisuuskonventti on osoitus siitä miten myös yhteisön jäsenmailla on pallo hukassa. Yksinkertaistamisen sijasta päädyttiin EU:n monimutkaisuuden lisäämiseen. Valmisteluelimenä konventtimalli oli ja on epäonnistunut. Se on epädemokraattinen tapa, jossa valta ja vastuu on epäselvää. Se on vastoin parlamentarismia. Konventin vallankäyttö on Suomen osalta myös vastoin perustuslain henkeä.
Suomen edustajiksi konventtiin valittiin osittain väärät henkilöt. Se ei tietysti ollut näiden henkilöiden, vaan valitsijoiden vika. Erityisesti maan hallituksen edustajan valinta oli onneton, kun edustajaksi valittiin tutkija, kun tehtävä olisi edellyttänyt kokenutta ja arvovaltaista poliitikkoa. Suomen poliitikkoedustajatkaan eivät olleet politiikkojen ykkösketjusta.

Meidän maamme EU-politiikka näyttää olevan melko pahasti levällään. Tämä asiantila on nyt näkynyt, kun koossapitävä voima, Paavo Lipponen, on poissa pääministerin paikalta. Eduskunnan puhemiehen paikalta ei Suomen EU- eikä muutakaan politiikkaa voi tehokkaasti johtaa Ei edes Lipponen.

Mikä on Suomen EU-linja, on laajalti epäselvää. On olemassa ulkoministeri Erkki Tuomiojan linja, on ehkä presidentti Halosen linja ja on toivottavasti hallituksen linja. Tuntuu kuitenkin ajoittain, että hallituksen ja pääministeri Matti Vanhasen linjaa ei ole olemassakaan; ainakaan vielä. Jokaisella suomalaisella konventtiedustajalla näytti olevan oma linjansa. Selkeyttä Suomen EU-politiikkaan kaivataan; ja pikaisesti.

Itse EU-konventin tulokset ovat Suomen ja Euroopan kannalta huonot. Joutaisivat roskakoriin. Asiaa ei muuksi muuta, että konventtiedustajat itse luonnollisesti kehuvat aikaansaannostaan.

Viikon henkilö

Kirjoitan kurkistuksessa aina omakohtaisia kokemuksia ja havaintoja viikon henkilöstä. Tämän viikon henkilö on juristi Sauli Niinistö.
Sauli Niinistö on nimitetty syyskuun alusta korkeaan EU-virkaan, Euroopan Investointipankin varapääjohtajaksi. Vaikka Niinistö ei ottanut kotimaasta poliittista virkanimitystä, niin sellainen kelpasi EU:sta. Hän on virkaan pätevä ja niin olisi ollut myös kotimaisiin virkoihin, mutta jostain syystä hän halusi näytellä olevansa poliittisten virkanimitysten yläpuolella. Ikävää, ettei sellainen pätevä poliitikko kuin Niinistö arvosta omaa työtään poliitikkona; kansanedustajana ja ministerinä. Samalla hän kyseenalaistaa myös muiden poliitikkojen työn.

Ennen eduskunta-aikoja tunsin Sauli Niinistön etupäässä vain julkisuuden välityksellä. Niinistön oikeusministerikaudella jouduin hänen kanssa tekemisiin erityisesti, kun yritin etsiä apua ylivelkaisten ongelmiin.

Tiukasta ja terveestä taloudesta olin ja olen pitkälti samaa mieltä kuin valtionvarainministeri Niinistö. Eduskunnassa olen puhunut usein myös terveen talouden puolesta ja puolustanut Niinistöä väärältä kritiikiltä. Tästä syystä ja ehkä muutenkin henkilökohtaiset välimme ovat vähintään asialliset.

Sauli Niinistö on juristi. Se myös näkyy hänen toiminnassaan ja asenteissaan. Kun olen itse juristi, en pidä sitä pahana.

Yksityishenkilönä Niinistö on hieman arvoituksellinen. Hänen kavereitaan eduskunnassa olivat Anssi Rauramo, Kari Häkämies ja Heikki Ollila. Nimityksen Tupu, Hupu ja Lupu saaneet veikot ovat nyt eduskunnan ulkopuolella uudelleen politiikkaan palannutta puoluesihteeri Ollilaa  lukuunottamatta.
Häkämiehen ura virkamiehenä ei ollut menestys eikä Rauramokaan ehkä ole onnellinen virassaan, mutta Sauli Niinistö voi hyvinkin menestyä eurooppalaisessa huippuvirassaan.

Risto Kuisma