Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 30.7.2003

Kirjoitan viikoittain omia kokemuksia tai ajatuksia jostain tai joistakin ajankohtaisista tai henkilökohtaisista asioista. Kerron myös omia havaintoja viikon henkilöstä.

Moottoripyörä on eri pyörä

Nuorena haaveenani oli moottoripyörä. Haaveeseen ei ollut rahaa. Sain tyytyä mopoihin ja pariin ikäloppuun Jawaan. Ne olivat niin loppuunajettuja, että liioittelematta työnsin niitä enemmän, mitä ehdin ajaa. Ensimmäisen polkupyöränkin sain vasta, kun sen omilla palkkarahoilla pystyin ostamaan. Polkupyörällä ajoin päivittäisen edestakaisen 30 kilometrin työmatkaan. Kun rahat myöhemmin riittivät mopoon, ajoin sen mopolla.

Kun poikani Karri alkoi harrastaa 1980-luvun alulla motocrossia, virisi oma moottoripyöräharrastus uudelleen. Alkuun ajelin Karrin motocrosspyörillä, mutta pian ostin oman enduropyörän. Seuraavan kymmenen vuoden aikana perheessämme oli motocross- ja enduromoottoripyöriä yhteensä kymmeniä. Karrin ura ylti aina motocrossin maailmanmestaruussarjaan asti. Loukkaantumiset päättivät kilpauran 1990-luvun alkuvuosina. Samalla oma aktiivinen moottoripyöräharrastus päättyi vähitellen. Suurin syy oli loukkaantumisen pelko ja aikapula. Karrin ura päättyi tyypillisesti loukkaantumisiin.

Moottoripyöräharrastus virisi muutaman vuoden tauon jälkeen uudelleen. Ostimme Karrin kanssa yhteisen ison nelitahtisen enduromoottoripyörän. Pian meillä oli kaksi pyörää; kummallekin omat. Kun pojanpoikani Joonas täytti 6 vuotta, sai hän syntymäpäivälahjaksi minimotocrosspyörän. Nyt hänellä on 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi saatu oikea Yamaha 85-kuutioinen motocrosspyörä.

Parina kesänä olemme käyneet ajamassa motocrossia kaikki kolme sukupolvea yhdessä: isoisä, poika ja pojanpoika. Se lienee melko harvinaista. Hauskaa on ollut ja hiki valunut motocrossradoilla. Viime vuoden huhtikuussa kaaduin Vantaan motocrossradalla niin, että oli mentävä lääkärin puheille. Kolhut ja mustelmat ovat parantuneet ajat sitten, mutta nilkka, josta katkesivat nivelsiteet, ei tahdo parantua. Vaikka aikaa on kulunut jo yli vuoden, se vaivaa edelleen. Maratonit ja hölkkäkilpailut on täytynyt jättää, kun jalka ei tahdo kestää harjoittelua. Hiihto ja kävely sekä myös pyöräily onneksi sujuvat, kuten myös lyhyet juoksulenkit. Loukkaantumisen pelossa myös motocross on jäänyt pariin viimesyksyiseen ajokertaan.

Moottoripyöräharrastus ei ole kuitenkaan jäänyt: pikemminkin päinvastoin. Ostin keväällä 2002 Honda Hornet 900 moottoripyörän, jolla ajokilometrejä on tullut jo pitkälti yli kymmenentuhatta. Olen siis liittynyt keski-ikäisten maanteillä ja kaduilla moottoripyöräilevien miesten kasvavaan joukkoon. Moottoripyöräily on hauskaa, mutta vaarallista. Autoilijat eivät juuri moottoripyöriä kunnioita. Aina on syytä olla varuillaan, kun liikkuu liikenteessä moottoripyörällä. Itse olen pyrkinyt myös olemaan varovainen ja välttämään kaikenlaisia riskejä. Aiempi motocrossharrastus on myös auttanut merkittävästi omassa ajotaidossa. Joka tapauksessa, kun lukee kesäisiä uutisia moottoripyöräilijöiden onnettomuuksista, ajattelee välillä, että pitäisikö luopua koko harrastuksesta. Ainakin ikävät uutiset muistuttavat vaarasta, joka on syytä pitää liikenteessä mielessä.

Maantieliikenne sujuu liikaa autojen ehdolla. Moottoripyörät on kokonaan unohdettu. Erityisesti liikennesuunnittelussa moottoripyörät ja niiden turvallisuusvaatimukset ovat jääneet vaille huomiota. Esimerkiksi kaide- ja muut vastaavat turvallisuusratkaisut tehdään ajattelematta moottoripyöriä. Eduskunnan liikennevaliokunnan jäsenenä siinä on myös ammatillista haastetta.

Kaikesta huolimatta myös tänä kesänä moottoripyörän satulassa on ollut helppo unohtaa poliittiset ja muut huolet ja murheet. Kesän eräitä kohokohtia ovat olleet ne viikonloput, kun on voinut mennä moottoripyörällä katsomaan moottoripyöräkilpailuja.

 

Viikon henkilö

Kirjoitan jokaisessa kurkistuksessa myös omia kokemuksia viikon henkilöstä. Tämän viikon henkilö on kaupunginjohtaja Jorma Auvinen.
Kuulumme molemmat Jorma Auvisen kanssa "Kallislahden poikiin", joka on ajanmittaan syntynyt nimitys menestyneille, Kallislahdessa 1940-60 luvuilla lapsuutensa ja nuoruutensa eläneille, pojille. Jorma on nyt Savonlinnan kaupunginjohtaja ja hänen veljensä Markku Harjavallan kaupunginjohtaja. Meitä yhdisti oma kotikylä silloisen Säämingin Kallislahti, sen urheiluseura Kallislahden Viesti ja tietysti juuri 100 vuotta täyttänyt Kallislahden koulu.

Jorman kanssa olemme samanikäisiä. Olimme myös kovia kilpakumppaneita urheilussa ja aivan erityisesti hiihdossa. Silloin kolme-neljäkymmentä vuotta sitten Jorma oli yleensä voittaja ja minä kamppailin toisesta sijasta Markku Auvisen kanssa. Nyt Markku olisi varmaan meistä hiihdossa paras ja Jorma huonoin.

Kaupunginjohtajaksi Jorma Auvinen valittiin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan paikalta. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli matematiikan lehtori Savonlinnan lyseossa. Vuonna 1994 alkanut kaupunginjohtajakausi ei ole kaikilta osin ollut hänelle helppo. Savonlinnan kunnallispolitiikka näyttää olevan melko riitaista. Se tekee kaupunginjohtajan työn entistäkin raskaammaksi. Myös Jorma oli ehdolla aiemmin kansanedustajaksi, mutta paikalliskilpailija, kansanedustaja, aiempi ministeri ja nykyinen sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman, vei vaaleissa voiton.

Kotikaupungin kaupunginjohtajan tehtävä on Jormalle suuri ja varmaan myös mieluinen haaste. Omalta osaltani toivon lapsuuden kaverille voimia ja menestystä niin työssä kuin muussakin elossa.

Risto Kuisma