Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 20.8.203

Kirjoitan viikoittain omia kokemuksia ja ajatuksia ajankohtaisista tai henkilökohtaisista asioista ja tapahtumista. Kerron myös viikon henkilöstä.

Itäliikenteen ongelmia

Eduskunnan liikennevaliokunta piti viime viikolla kaksipäiväisen kesäkokouksen Kaakkois-Suomessa.
Kävimme tutustumassa idänliikenteen ongelmiin Vaalimaalla, Nuijamaalla, Vainikkalassa sekä Haminan ja Kotkan satamissa. Liikennettä tarkasteltiin maantien, rautatien, merenkulun ja satamien kannalta. Valiokunta kuuli liikenteenharjoittajien ja tieviranomaisten lisäksi myös tullin ja rajavartioston kokemuksia.

Erityisesti maantieliikenteen osalta on edelleen suuria ongelmia. Samat ja samanlaiset ongelmat ovat jatkuneet jo kymmenen vuoden ajan. Itse törmäsin noihin ongelmiin jo toimiessani AKT:n puheenjohtajana 1990-luvun alkupuoliskolla. Näkyvin ongelmista on ajoittaiset valtavat rekkaruuhkat niin Vaalimaalla kuin Nuijamaallakin.

Autonkuljettajien ja liikenteenharjoittajien kannalta ruuhkat ja jopa vuorokausiin venyvät. Jonotusajat ovat täysin kohtuuttomat. Syynä ruuhkiin on se, että Venäjän tulli ei vedä. Vaikka itse syy on Venäjällä, näkyvät seuraukset Suomessa. Jopa yli kymmenen kilometrin rekkajonot maanteillä vaikeuttavat vakavasti paikallista liikennettä. Ne ovat myös vakava liikenneturvallisuusriski. Talvisin tyhjäkäyntiä louskuttavat rekat ovat myös merkittävä ympäristö- ja meluhaitta paikalliselle väestölle.

Tielaitos on nyt rakentamassa Virojoen ja Vaalimaan raja-aseman väliin miljoonilla ylimääräistä kaistaa jonottaville rekoille. Viulut maksaa Suomi, vaikka jonojen syy on Venäjällä. Venäjän harjoittaman syrjinnän tuloksena rekat ovat lähes kaikki venäläisiä. Suomalaisten kuorma-autojen osuus vienti- ja transitoliikenteestä on nyt vain neljä prosenttia. Vaikka puutavaran tuonnissa suomalaisilla on vielä enemmän työtä, on koko idänliikenteestä Suomen osuus vain 14 prosenttia. Kun periaatteessa liikenteestä tulisi puolet olla suomalaisten hoitamaa, on tilanne huono niin kuljetuselinkeinon kuin työllisyyden näkökulmasta.

Idänliikenteen tuottamat tulot jäävät Suomen osalta yhä pienemmäksi. Kuljetusmaksut jäävät venäläisille, mutta haitat ja kustannukset meille. Idänliikenne aiheuttaa merkittäviä kustannuksia valtiolle; tiet, tulli, raja ja muut viranomaiset tuovat merkittäviä verorahoilla maksettavia ylimääräisiä menoja. Tuloja liikenteestä tulee lähinnä vain satamille ja huolinta- ja ahtausliikkeille.

On hyvin kyseenalaista, onko nykyinen maanteitse tapahtuva idän kauttakulkuliikenne kansantaloudellisesti kannattavaa. Kun otetaan huomioon liikenteen aiheuttamat liikenneturvallisuusriskit ja ympäristöhaitat, on tilanne vielä huonompi. Idänliikenne ei nykyisellään ole Suomen kannalta terveellä pohjalla.

Kun kesämökkini on rajan pinnassa Virolahdella, saan jatkuvasti myös omakohtaista kokemusta idänliikenteen ongelmista. Usein myös kuulen paikallisten asukkaiden ja kuljetusalan ammattilaisten ihmettelevän suomalaisten lepsua suhtautumista venäläisiin.

Erityisen ongelman muodostaa venäläisen autokaluston huono kunto. Valvontaa on tältä osin lisättävä tuntuvasti. Venäjän suomalaisia kuljetusliikkeitä syrjivään toimintaan on vihdoin puututtava tehokkaasti. Nykyinen tilanne on kestämätön eikä voi enää jatkua.

Viikon henkilö

Tämän viikon henkilö on liikenneministeri Leena Luhtanen. Ennen eduskunta-aikaa olin tavannut Leena Luhtasen vain ohimennen. Espoolainen Luhtanen on samasta vaalipiiristä ja samasta puolueesta, joten eduskuntavuosina olemme tulleet tutuiksi. Ryhmähuoneessa vakituiset istumapaikkamme ovat vierekkäin, joten yhteydenpito on helppoa.

Kun Leena Luhtanen valittiin yllättäen liikenneministeriksi, tuli hänestä omalta kannaltani tärkeä henkilö. Kun olen eduskunnassa liikennevaliokunnan vastuuhenkilö sos.dem. eduskuntaryhmässä ja myös puolueen liikennetyöryhmän puheenjohtaja, on liikenneministeri tärkein yhteistyötaho; erityisesti kun hän on nyt samasta puolueesta.

Leena Luhtasella ei ole kokemusta liikenneasioista eduskunnassa eikä muutenkaan. Hän on ansioitunut eduskunnan talousvaliokunnassa ja oli viime kaudella valiokunnan puheenjohtaja. Siviiliammatiltaan hän on opetusministeriön virkamies ja hallinnon ammattilainen. Hän on toiminut myös mm. Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Etukäteen häntä ajateltiin opetusministeriksi, johon hän olisi ollut erityisen pätevä. Liikenneministerin tehtävä on hänelle suuri haaste. Yhteistyö on hänen kanssaan alkanut hyvin ja asiallisesti.

Risto Kuisma