Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 27.8.2003

Kirjoitan viikoittain havaintoja ja ajatuksia henkilökohtaisista tai ajankohtaisista asioista. Kerron myös omia havaintoja viikon henkilöstä.

Jäätteenmäki -krapulaa?

Matti Vanhasen uusvanha punamultahallitus päätti valtion vuoden 2004 talousarviosta ennätyksellisen nopeasti, seitsemässä tunnissa. Normaalisti aikaa budjettiriiheen käytetään useita päiviä, jopa viikko tai pari. Käyttöönotettu kehysbudjettijärjestelmä on vähentänyt budjettiriihen merkitystä ja lyhentänyt sen kestoa. Pelkästään tästä kehityksestä ei nyt ollut kyse.

Hallitus ei "uskaltanut" riidellä. Jotta ei syntyisi pelättyä erimielisyyttä, keskustelu budjetista jäi vaisuksi. Jäätteenmäki - kriisistä ei ole vielä palattu normaaliin. Hallituspuolueet ja erityisesti Keskusta yrittävät vakauttaa ja rauhoittaa poliittisen tilanteen. Budjettisopu on osa tuota prosessia.

Hallitusneuvotteluista on niin vähän aikaa, että sekin helpotti talousarviokäsittelyä. Kun hallitusohjelma on poikkeuksellisen yksityiskohtainen ja laaja, sieltä löytyi suoraan vastaus talousarvioon.
Talousarviokäsittelyä helpotti myös se, että budjetti on löysä. Suhdannesyillä menoja lisättiin samalla, kun veroja alennettiin. Tämä oli mahdollista, kun valtio aikoo ottaa ensi vuonna, pitkästä aikaa, lisää velkaa. Vanhasen hallitus esittää eduskunnalle velkaelvytystä. Tiukan ja terveen talouden vuosien jälkeen velanotto tuntuu ennenkuulumattomalta.

Perusteena velanottoon on suhdannepolitiikka. Todellisuudessa poliittisen yksimielisyyden taustalla on muitakin poliittisia syitä kuin Jäätteenmäki -krapula. Velanotolla vältytään ikäviltä menoleikkauksilta. Päinvastoin tilaa jää jakopolitiikalle. Terveen ja tiukan talouden kannattajat hyväksyvät budjetin, koska se sisältää veroalennuksia. Terveen talouden kannattajat näkevät verojen alentamisen välttämättömänä rakenteellisena muutoksena, jotta työllisyys voisi parantua ja hyvinvointiyhteiskunta säilyä. Poliittisen näennäisen yksimielisyyden takana ovat jyrkästi erilaiset perusteet, joilla on päädytty samaan lopputulokseen.

Itse olisin pitänyt parempana, ettei valtio olisi ottanut lisävelkaa. Veronalennukset olisi tullut rahoittaa menosäästöillä. Se olisi ollut mahdollista ilman että menoja olisi tarvinnut leikata. Siihen olisi riittänyt uusista menokohteista luopuminen.

Budjetti on vain hallituksen esitys eduskunnalle. Tulevat lähikuukaudet talousarvio käy läpi eduskunnan ja sen valiokuntien perusteellisen käsittelyn. Lopullinen meno- ja tuloarvio syntyy joulukuussa. Sitä ennen eduskunnassa ja muutoinkin käydään keskustelua ja väittelyä ainakin alkoholiverotuksesta. Syytä on keskustella myös ainakin ns. tarraveron (ajoneuvovero) nostosta, jota hallitus "huolimattomasti" esittää.
Suomalaisen merenkulun toiminnan turvaaminen on asia, joka jäi vielä budjetissa enintään puolitiehen. Jos me haluamme pitää vielä oman merenkulkuelinkeinon, on nyt kiire tehdä ratkaisuja. Niiden tulisi olla samanlaisia, jotka naapurimaassa Ruotsissa on jo tehty.

Viikon henkilö

Tämän viikon henkilö on Suomen Merimies-Unionin puheenjohtaja Simo Zitting.
Tutustuin Simo Zittingiin, kun hän oli 1980-luvulla SAK:ssa lakimiehenä. Itse olin silloin mm SAK:n oikeudellisen valiokunnan puheenjohtajana. Myöhemmin Simo Zitting siirtyi asianajotehtäviin Lakiasema Oy:n, joka hoiti ammattiliittojen oikeusjuttuja. Sieltä Simo siirtyi 1990-luvulla Merimies-Unionin lakimieheksi.

Kun hänet valittiin joku vuosi sitten Unionin puheenjohtajaksi, niin merimiehet saivat juristipuheenjohtajan. Lakimiessuuntauksen ammattiliitojen johdossa aloitti oma valintani 1978 AKT:n puheenjohtajaksi. Olin silloin 31-vuotias, liitossa vajaa neljä vuotta työskennellyt juristi. Tosin jo ennen valintaani oli Rakennusliiton puheenjohtajana Aarno Aitamurto, mutta se oli vain poikkeus joka vahvisti säännön. Olin tiiviissä yhteistyössä Zittingin edeltäjän kanssa. Erityisesti Reijo Anttilan kanssa osallistuimme kymmeniin, ehkä jopa satoihin kokouksiin kotimaassa, pohjoismaissa ja maailmalla, joissa käsiteltiin merenkulun ja muun kuljetusalan asioita. Merenkulun ongelmat ovat edelleen myös Simo Zittingin suurin haaste.

Nyt kansanedustajan ominaisuudessa olen tiiviissä kanssakäymisessä Merimies-Unionin ja sen johdon kanssa. Merenkulun vaikeuksien ratkaisuun tarvitaan valtiovallan, hallituksen ja eduskunnan päätöksiä. Eduskunnan liikennevaliokunnan jäsenenä olen itse osaltani tekemässä noita päätöksiä. Yritän vaikuttaa niihin myös SDP:n liikennetyöryhmän puheenjohtajana sekä eduskunnan liikennevaliokunnan sd-jäsenten vastaavana.

Juristi Simo Zittingillä on hyvät taidot ja monipuolinen kokemus merimiesten asioiden valvomiseen ja merimiesten olojen edistämiseen.

Risto Kuisma