Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 24.9.2003

Kirjoitan viikoittain kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan. Kerron myös viikon henkilöstä.

Koiran elämää

Takana on suruviikko. Koiramme Qatro poistui perheestämme neljäntoista vuoden jälkeen. Q oli neljäs saksanpaimenkoira perheessämme.

Ensimmäisen uroksen, "Bonan", Tuija talutti Vuosaareen pieneen kaksioomme 1975 vastoin minun tahtoani. Olin sitä mieltä, että ei ole sopivaa pitää koiraa kerrostalossa. Kun tulin ulkomaanmatkalta, oli koira vastassa ulko-ovella. Jouduin tosiasioiden eteen. Pian Bona valloitti minut.
B:n loppu oli traaginen. Se ryntäsi kissan perään ja suoraan naapurin auton alle. Erityisesti Tuija suri koiraa niin, että muutaman viikon kuluttua meillä oli saksanpaimenkoirapentu. Uros, lempinimeltään "Kakkonen", liittyi laumamme jäseneksi. Kakkonen menestyi hyvin koirien sekä ulkomuoto- että käyttäytymiskilpailuissa. Tuija koulutti koiran perusteellisesti ja hyvällä menestyksellä. Kakkonen oli verovapaa ja osallistui mm Pohjoismaisiin kilpailuihin ja oli niissä paras suomalainen koira.

Kolmas koiramme "Eins" oli Kakkosen poika. Eins oli luonnonlapsi, jota ei koulutettu, vaan joka oppi tavat matkimalla isäänsä. Eins eli suurimman osan elämäänsä yhdessä Kakkosen kanssa. Kun Kakkonen kuoli, Eins oli silminnähden surullinen pitkän aikaa.

Kesäkuussa 1989 Eins sai kaverikseen Qatron, joka oli perheessämme viime viikon maanantaihin saakka. Q on ollut minulle rakkain koira. Myös Q oli neuvokas; vilpitön luonnonlapsi. Ystävyyttämme ei haitannut, vaikka Q puri vuosia sitten minua. Koira makasi usein tuolini vieressä ja kerran sen häntä jäi vahingossa kiikkutuolin jalaksen alle. Koira ampaisi pystyyn ja puraisi minua kyljestä. En silloin edes heti tajunnut, mistä oli kysymys.

Me olemme pitäneet koiristamme hyvää huolta. Jopa asuinpaikan valinnassa on otettu koirien elinolot huomioon. Osittain koirien takia muutimme jo 1970-luvulla pois kerrostalosta omakotitaloon. Myöhemmin muutimme Vuosaaresta Puistolaan, jossa koirilla oli paremmat ulkoilumahdollisuudet. Myös kymmenen vuotta sitten tapahtuneen maalle muuton taustalla oli Qatron hyvinvointi ja elinolot.

Q:lla oli oma leikkimökistä tehty talo, joka oli varustettu sähkölämmityksellä. Sillä oli myös iso tarha ja lähes 2000 neliömetrin aidattu piha-alue.

Q:n kanssa tein tuhansina aamuina yhteisen kävelylenkin. Nyt olen kävellyt aamuisin saman lenkin ilman uskollista ystävää. Katse hakeutuu vielä useita kertoja päivässä etsimään Qatroa. Silloin tällöin olen myös kuulevinani koiran aiheuttamia ääniä. Surutyö on vielä kesken.

Viikon henkilö - Johannes Koskinen

Kirjoitan joka viikko henkilökohtaisia havaintoja viikon henkilöstä. Tämän viikon henkilö on oikeusministeri Johannes Koskinen.

Johannes Koskisen tapasin ensimmäisen kerran, kun hän haki AKT:n lakimieheksi vuonna 1978, kun itse siirryin silloin samalta paikalta AKT:n puheenjohtajaksi. Hän ei silloin tullut valituksi, mutta valittiin hieman myöhemmin Rakennusliiton ja myöhemmin SAK:n lakimieheksi.

Kun Johannes Koskinen toimi ay-lakimiehenä tapasimme melko usein. Myöhemmin olimme yhteistyössä, kun hän oli työministeri Matti Puhakan poliittisena sihteerinä. Ennen valintaansa kansanedustajaksi 1991, hän ehti toimia muutaman vuoden SDP:n eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä.

Vuosina 1995-96 olimme molemmat eduskunnan perustuslakivaliokunnan jäseniä; Johannes myös varapuheenjohtaja. Toimimme myös yhdessä Eduskunnan Elämäntapa- ja nuorisoryhmässä (Raittiusryhmä). Nyt Johannes Koskinen on jo viidettä vuotta yhtä mittaa oikeusministeri.

Oikeusministeri Koskinen on raitis. Poliitikkona hän on asiallinen ja melko väritön. Vaikka hän on aktiivinen, on hän kokouksissa vähäpuheinen.

Itse olen tullut Johannes Koskisen kanssa aina hyvin toimeen, vaikka emme kaikista asioista ole suinkaan samaa mieltä.

Risto Kuisma