Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 1.10.2003

Kirjoitan joka viikko kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan. Kerron myös viikon henkilöstä.

Vapaus - vai holhous?

Ilman vapautta ihminen ei opi vastuuta. Omien vapauksien käyttäminen ei saa loukata muita ihmisiä eikä yhteiskuntaa. Molemmat väitteet ovat enemmän tai vähemmän totta.

Lähes kaikki eduskunnan säätämät lait kaventavat yksityisen kansalaisen liikkumatilaa; joko suoraan tai välillisesti esimerkiksi verotuksen kautta. Lakeja ja siis myös "holhousta" tarvitaan. Vaikeampaa on sitten vetää rajoja vapauksien rajoittamiselle ja tarpeelliselle "holhoukselle".

Lähes kaikki suomalaiset ovat sitä mieltä, että huumeiden tulee olla laittomia. Juuri kukaan ei edes uskalla vaatia muuta. Alkoholin osalta taas kukaan ei uskalla vaatia samaa laittomuutta, mikä koskee muita huumeita. Alkoholikin oli laiton huume vielä 1930-luvun alussa. Nyt alkoholia koskevaa kieltolakia pidetään mahdottomana, vaikka kieltolaki toimii hyvin muiden huumeiden kohdalla.

Kun eräät laittomat huumeet ovat tieteellisten tutkimusten mukaan vähemmän vaarallisia kuin laillinen huume alkoholi, niin miksi alkoholia ei säädetä laittomaksi? Miksi alkoholin sääntelyä pidetään holhouksena ja kansalaisten vapauden rajoittamisena? Miksi vapaa ja liberaali alkoholipolitiikka on suosittua kansalaisten ja poliitikkojen parissa? Miksi raittiusmiehiä ja -naisia pidetään tiukkapipoisina niuhottajina?

Vastaus on yksinkertainen. Demokratiassa enemmistö ei kykene kieltämään itseltään mitään sellaista, josta se pitää tai josta se on riippuvainen. Vaikka alkoholin yhteiskunnalliset haitat ovat kymmenkertaiset huumeisiin nähden, ei alkoholin käyttöä kielletä vaan päinvastoin vapautetaan. Huumeet ovat vähemmistön ongelma - onneksi ainakin vielä - ja alkoholi enemmistön ongelma.

Nykytilanteessa yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta järkevä alkoholipolitiikka on mahdottomuus. Se ei saa eikä voi saada riittävää poliittista kannatusta. Vaikka demokratialla on paljon hyviä puolia, on sillä omat rajoituksensa. Järkevään ja nykyistä tiukempaan alkoholipolitiikkaan tarvittaisiin voimakas yhteiskunnallinen tai uskonnollinen liike. Runsas sata vuotta sitten kirkon, sivistyneistön ja työväestön yhteinen raittius- ja kieltolakiliike johtivat, voimakkaasta vastustuksesta huolimatta, kieltolakiin. Raittiusliikkeen synnyn taustalla olivat silloin viinan suuret haitat.

Tänä päivänä viinan haitat ovat vielä suuremmat kuin ennen kieltolain syntyä. Nyt nuo haitat eivät näy yhtä räikeästi, koska hyvinvointiyhteiskunta hoitaa ja piilottaa viinan aiheuttamia seurauksia. Kun monet asiantuntijat pitävät päihteitä kaiken kaikkiaan ihmiskunnan suurimpana uhkana, on täysin mahdollista, että ennemmin tai myöhemmin syntyy voimakas kapinaliike päihteitä vastaan. Silloin ei ole kysymys holhouksesta, vaan ihmiskunnan terveestä itsepuolustuksesta.

Viikon henkilö - Marjaana Koskinen

Kirjoitan henkilökohtaisia ajatuksia viikon henkilöstä. Tämän viikon henkilö on kansanedustaja Marjaana Koskinen.

Tapasin Marjaana Koskisen ensimmäisen kerran Turussa 1980-luvulla ammattiyhdistysasioissa. Olin itse silloin AKT:n puheenjohtaja ja Marjaana Koskinen Turun Ammatillisen Paikallisjärjestön johtohenkilöitä. Myöhemmin 1990 Marjaana Koskinen ehdotti minua Lappeenrannan puoluekokouksessa SDP:n puheenjohtajaksi.

Kansanedustaja Marjaana Koskinen on ammatiltaan sosiaalityöntekijä. Hänellä on työura myös ravintoalan tehtävissä. Valtiotieteen opinnot yliopistossa ovat kesken. Eduskuntaan tulimme molemmat 1995. Marjaana Koskinen on uusinut paikkansa kaksi kertaa hyvällä äänimäärällä.

Ensimmäisellä eduskuntakaudella olimme perustamassa eduskunnan eläinsuojeluryhmää. Olemme molemmat koiraharrastajia ja myös eläinsuojeluaktiiveja.

Vaikka meillä on yhteisiä näkemyksiä, on myös eroja; Marjaana Koskinen on jopa kehottanut minua joskus lehtien palstoilla eroamaan sos.dem. eduskuntaryhmästä. Sen teinkin, mutta en tästä syystä.

Marjaana Koskinen on leimallisesti sosiaalipoliitikko. Hän on enemmän yksinäinen puurtaja kuin joukkuepelaaja. Hänellä on myös pitkä ja näyttävä kunnallispoliittinen ura ensin Turussa ja sittemmin Raisiossa. Siitä ja sosiaalityöntekijän taustasta on hänelle suurta apua sille toimintatavalle, minkä hän on kansanedustajana itselleen omaksunut.

Risto Kuisma