Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 3.12.2003

Kirjoitan viikoittain kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan. Kerron myös viikon henkilöstä.

Alkoholi puhuttaa

Suomalainen alkoholipolitiikka on joutumassa kriisiin, kun EU laajenee, tuonti vapautuu ja alkoholinhinnat laskevat. Jo nyt kansallisella alkoholipolitiikalla on ollut uskottavuusongelmia.

Eduskunta äänesti viime- ja tällä viikolla alkoholiveron alentamisesta. Hallituksen esitys tuntuvasta alkoholin hinnan alentamisesta voitti. Vaikka alkoholi on perinteisesti ns. omantunnon kysymys, ei monikaan hallituspuolueiden kansanedustaja rohjennut käyttää tuota omaatuntoaan. Helpompi oli äänestää hallituksen joukon mukana.

Eduskunnan Elämäntaparyhmä järjesti sopivasti viime perjantaina alkoholipoliittisen seminaarin. Eduskunnan auditorio oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Toimin seminaarin puheenjohtajana ja oma vaikutelmani seminaarista oli hyvä. Alustajat; hallitusneuvos Ismo Tuominen, toiminnanjohtaja Leila Märkjärvi sekä eduskuntaryhmien edustajat onnistuivat hyvin. Mielenkiinto säilyi aina hyvää seminaarin osallistujien keskustelua myöten. Pisteenä seminaarille oli peruspalveluministeri Liisa Hyssälän puheenvuoro tilaisuuden päätteeksi.

Alkoholin ja muiden päihteiden haitat myönnetään yleisellä tasolla lähes ilman poikkeuksia. Johtavat poliitikot, viranomaiset ja lukuisat järjestöt ilmoittavat tekevänsä päihteiden vastaista työtä. Tosiasiassa alkoholin aiheuttamat haitat ovat lisääntyneet sitä mukaa kun alkoholinkulutus on jatkuvasti kasvanut.

Suomalainen alkoholipolitiikka ei ole saavuttanut riittäviä tuloksia. Miten nyt käy, kun halvan alkoholin tarjonta kasvaa olennaisesti?

Kansallisen alkoholipolitiikan epäonnistumisen takana on perimmiltään toisaalta raittiin, terveen elämäntavan vähäinen arvostus ja toisaalta päihdeongelmien vähättely. Yksinkertaisesti päihteiden vastaisella työllä ei nykyisellään ole riittävää yhteiskunnallista ja poliittista painoarvoa.

Päihdepolitiikan vähäinen painoarvo näkyy voimavarojen puutteina ja siinä, etteivät päihdehaitat saa tarvittavaa huomiota muiden näkökohtien joukossa. Esimerkiksi alkoholiverotuksessa elinkeinoelämän ja valtiontalouden edut painavat jatkuvasti yhä enemmän suhteessa päihdepolitiikkaan. Suomen EU-jäsenyys on tässä suhteessa muuttanut ilmapiiriä olennaisesti huonommaksi.

Päihteiden vastaisessa työssä on kolme tärkeää aluetta; tärkein on ennaltaehkäisy. Ilman ensimmäistä ryyppyä ei ole mitään alkoholiongelmia. Tehokkaan ennaltaehkäisyn edellytyksenä olisi yhteiskunnallinen herätys, joka toisi työlle arvostusta, voimavaroja ja uskottavuutta.

Toinen tärkeä alue on julkisen vallan säätely, valvonta ja seuraamukset. Tällä alueella alkoholipolitiikkaa on vapautettu merkittävästi ja sen seurauksena alkoholinkulutus on moninkertaistunut. Muut seikat kuin päihteiden ehkäisy, ovat päätöksenteossa painaneet enemmän.

Kolmas tärkeä alue päihdepolitiikassa on päihderiippuvaisten hoito. Hoidon osalta suurin ongelma on rahan puute. Yleensä puhutaan hoitopaikkojen puutteesta, mutta se antaa väärän mielikuvan ongelmasta. Hoitopaikkoja on jatkuvasti tyhjillään, kun maksajista on puutetta.

Demokraattisessa valtiossa viime kädessä kansalaisten mielipiteet ja niiden voimakkuus ratkaisevat julkisen vallan toiminnan tehokkuuden ja uskottavuuden. Päihdeasioissa tarvitaan voimakasta yhteiskunnallista herätystä ja voimakkaita herättäjiä. Alkoholiin liittyy erittäin suuria taloudellisia etuja ja nämä edut painavat nyt päätöksenteossa enemmän kuin yhteiskunnan kokonaisetu. Raha puhuu demokratiassakin.

Viime vuosisadan alussa syntyi voimakas yhteiskunnallinen raittiusliike, jossa mukana olivat muun muassa työväenliike ja kirkko. Missä on tänään esimerkiksi voimakas ja vaikutusvaltainen suomalainen ammattiyhdistysliike?

Nyt tarvitaan voimakasta yhteiskunnallista liikettä terveen elämän puolesta päihteitä vastaan, jotta julkinen valta saisi riittävän valtakirjan tehokkaaseen alkoholipolitiikkaan.

Viikon henkilö - Reijo Kallio

Kirjoitan joka viikko henkilökohtaisia havaintoja viikon henkilöstä. Tämän viikon henkilö on kansanedustaja Reijo Kallio.

Kansanedustaja Reijo Kallio tuli eduskuntaan samaan aikaan vuonna 1995 kuin minäkin. Emme aiemmin tunteneet toisiamme. Vaikka kuulumme samaan eduskuntaryhmään, niin parhaiten olemme toisiimme tutustuneet vapaa-ajan harrastusten eli juoksun, maratonin ja suunnistuksen parissa. Olemme molemmat kilvoitelleet tasaisesti maratonilla ja suunnistuksessa. Olen ehkä useimmin ollut hieman Reijoa nopeampi. Tänä vuonna Reijo Kallio voitti eduskunnan suunnistusmestaruuden ja minä jäin toiseksi.

Siviiliammatiltaan valtiotieteen kandidaatti Reijo Kallio on Rauman apulaiskaupunginjohtaja. Ennen kuntaliitosta hän oli Rauman maalaiskunnan kunnanjohtaja.

Eduskunnassa Reijo Kallio on keskittynyt puolustus- ja talousvaliokuntaan. Viime eduskuntakaudella olimme vuoden verran molemmat yhtä aikaa myös tulevaisuusvaliokunnassa.

Reijo Kallio ei ole värikäs, vaan säntillinen asiapoliitikko hieman tyyliin à la Antti Kalliomäki tai Matti Vanhanen.

Sekä politiikassa että urheiluharrastuksissa meillä on ollut Reijo Kallion kanssa hyvät ja mutkattomat välit.

Risto Kuisma