Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 17.12.2003

Kirjoitan viikoittain jostain ajankohtaisesta tai henkilökohtaisesta asiasta. Kirjoitan myös viikon henkilöstä.

Jopa se myrkyn lykkäsi

EU:n Brysselin huippukokous viikonloppuna epäonnistui. Suurella melskeellä synnytetystä Unionin uudesta "perustuslaista" ei saatu aikaan mitään sopua tai tulosta ylipäänsä. Vaikka EU:n kriisiä vähätellään, sekasorto ja ongelmat ovat suurempia kuin halutaan myöntää.

Pulmana ei ole vain puuttuva yhteisymmärrys, vaan erityisesti se, ettei itse ehdotus uudeksi perussopimukseksi ole hyvä. Valmistelussa käytetty konventtimenetelmä oli huono ja byrokraattinen. Valmistelussa valta- ja vastuusuhteet olivat pahasti sekaisin. Konventin ehdotus on aina nimeään "perustuslaki" myöten mahtipontinen yritys, jonka yhteys Unionin maiden kansalaisten elämään on huono. Kun Suomessa arvostellaan poliitikkoja siitä, että he ovat vieraantuneet kansalaisista, on tähän arvosteluun todellisia perusteita erityisesti EU-asioissa.

Brysselin pannukakun sivutuotteena Suomi menetti EU:n elintarvikeviraston. Laihana lohtuna meille luvattiin "myrkkyvirasto". Vähintään imagomielessä, mutta muutenkin, tappio oli melkoinen. Kemikaaliviraston perustaminen ei edes ole varmaa. Asiasta käydään vielä vuosia kovaa kiistaa. Saattaa olla, että virasto typistyy vielä paljon vähäisemmäksi. Päätös oli tappio pääministeri Vanhaselle, Suomen hallitukselle ja Suomelle.

EU:lta eivät vaikeudet lopu. Ensi kevään laajentuminen 15 maasta 25 maahan tuo väistämättä enemmän ongelmia kuin mitä meille uskotellaan.

Turvallisuuskeskustelussa Nato kierretään kuin "kissa kuumaa puuroa". Erityisesti turvatakuukeskustelu on ollut pääosin joutavaa saivartelua. Väistämättä on tullut mieleen Kekkos-kauden kulttuuri, jossa samanlaista keskustelua käytiin YYA-sopimuksesta ja siitä annettavista virallisista Suomen ja Neuvostoliiton välisistä julkilausumista.

Opposition välikysymys herättää väistämättä pientä naurua. Nykyiset oppositiopuolueet eivät todellakaan nyt eikä aiemmin ole kunnostautuneet maatalouden saralla, pikemminkin päinvastoin.

Olen kohta viikon ollut ankaran kuumeen ja flunssan kourissa. Harvoin minua on viimeisen 10 -15 vuoden aikana tauti sänkyyn kaatanut, mutta nyt näin on muutamana päivänä käynyt.

Viikon henkilö - Ville Itälä

Kirjoitan henkilökohtaisia ajatuksia viikon henkilöstä. Tämän viikon henkilö on kansanedustaja Ville Itälä.

Nykyinen oppositiojohtaja Ville Itälä on viettänyt lapsuudessaan pitkiä aikoja Pornaisten Laukkoskella. Itälän sukutilan maat ovat muutaman sadan metrin päässä omasta kotitalostani. Tilaa isännöi Villen setä, entinen liberaalien ministeri, Jaakko Itälä. Myös Villen isällä on maata omistuksessa Mustijoen varrella.

Aloitimme kansanedustajauramme yhtä aikaa vuonna 1995 mm perustuslakivaliokunnan jäseninä. Villen ura on noussut, pienten onnekkaiden sattumusten auttamana, ensin perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi, Kokoomuksen varapuheenjohtajaksi, ministeriksi ja sitten Niinistön seuraajana puolueen puheenjohtajaksi.

Ville Itälä on ollut koko ikänsä poliittinen aktiivi. Toiminnan Kokoomuksessa ja Turun paikallispolitiikassa hän aloitti jo 1970-luvun lopulla alle parikymppisenä nuorukaisena.

Eduskunnassa Itälä on nyt Suuren valiokunnan puheenjohtaja. Siinä tehtävässä hänellä on maineikkaat edeltäjät kuten Matti Vanhanen, Esko Aho, Erkki Tuomioja ja Tarja Halonen.

Villen kuva "kilttinä partiopoikana" ei ole aivan väärä, vaikka hän on pesunkestävä poliitikko.

Pari viikkoa sitten kävin Ville Itälän ja parin muun kansanedustajan kanssa Suuren valiokunnan edustajana Prahassa. Keskustelimme Tsekin tasavallan vappuna alkavasta EU-jäsenyydestä parlamentissa ja ulkoministeriössä. Ville Itälä oli sielläkin tiukasti asialinjalla.

Suurimman oppositiopuolueen johtajana kansanedustaja Ville Itälällä on edessään vaativa tehtävä. Työtä ei helpota se, että Kokoomuksen kannatusluvut pysyttelevät jatkuvasti alhaalla.

Risto Kuisma