Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 31.12.2003

Kirjoitan joka viikko ajankohtaisen viikkokurkistuksen, jossa kerron omia tuntoja tai yleisiä asioita viikon tapahtumista. Kirjoitan myös
henkilökohtaisia kokemuksia viikon henkilöstä.

Murheen ja ilon vuosi 2003

Kun kirjoitan tätä, vuosi 2003 on muutaman tunnin kuluttua historiaa. Vuosi oli vaalivuosi. Maaliskuun eduskuntavaalit olivat raskas kokemus. Vaikka olin vaalivoittaja ja tulin jo kolmatta kertaa valittua kansanedustajaksi, vaaleista ja väsymyksestä en tunne toipuneeni täysin vieläkään.
Oma syynsä tähän väsymiseen lienee vaalien jälkeisen eduskuntatyön ja yleensä politiikan melko ikävä meno, jossa valopilkut ovat olleet vähissä.
Politiikassa periaatteelliset kysymykset ja rohkeat teot ja mielipiteet ovat väistyneet ja tilalle on tullut pelinpolitiikka.
Pelimiehet ja -naiset menestyvät politiikalla, jossa surfaillaan pinnallisella yleisellä mielipiteellä ja ruokitaan ennakkoluuloja. Politiikka on yhä enemmän myös mediapeliä, jossa ei ole tärkeintä se, mitä asiat tai henkilöt ovat, vaan se, miltä ne näyttävät.
Politiikan ikäviin tapahtumiin kuuluu luonnollisesti se, että uusi hallitus menetti heti luottamuksen. Pääministeri Jäätteenmäki jäi niin monesti kiinni pienistä ja suurista valheista, ettei hän voinut säilyttää eduskunnassa juuri kenenkään luottamusta. Pääministeri vaihtui ja muuten uusi hallitus jatkui entisellään. Vaikka tilanne on palannut kohti normaalia, on taustalla vielä voimakkaasti kevään ja alkukesän tapahtumat.
Luonnollisesti moni ajattelee, kuinka kestävä on keskustan valheella hankittu vaalivoitto.
Nykypolitiikkaan on yhä enemmän tullut, ei vain puolueiden osalta, vaan myös ehdokkaiden osalta, meno, jossa vaalivoittoon pyritään hinnalla millä hyvänsä.
Tuo tyyli tekee vaalit ja vaalityön raskaaksi. Toivottavasti
Jäätteenmäki-tapaus antaa opetuksen tuon menettelyn vaaroista  yleisemminkin kuin vain keskustalle ja kansanedustaja Jäätteenmäelle.

Omassa elämässä vuosi merkitsi menetyksiä, mutta myös valopilkkuja. Äitini Aune Kuisma kuoli marraskuussa 78-vuotiaana. Kun isäni kuoli jo runsas vuosikymmen sitten, olen nyt suvun vanhin. Kaikki enoni, setäni ja tätini ovat myös kuolleet. Minulla on kuitenkin viisi nuorempaa veljeä ja sisar; lisäksi on suuri joukko serkkuja.
Syyskesällä saimme toisen lapsenlapsen, kun poikamme Karrin perheeseen syntyi Anni-Alisa Kuisma.
Kipeää teki, kun 15. syyskuuta jouduimme viemään eläinlääkärille yli
neljäntoista vuoden ajan perheeseemme kuuluneen uskollisen saksanpaimenkoiramme Quatron. Elämä jatkuu ja marraskuun alussa saksanpaimenkoiranarttu Bianca liittyi perheeseemme. Bianca on jo nyt ottanut tärkeän osan jokapäiväisessä arkielämässä.
Tänään uudenvuodenaattona meillä on Tuijan kanssa jo 36. hääpäivä. Huomenna täytän 57vuotta. Kun aloitin kokopäiväisen työn 13-vuotiaana, tulee työvuosia jo 44. Takana on ensin 15 vuotta sekatyömiehenä, sitten 20 vuotta ammattiyhdistysliikkeessä ja nyt jo lähes 10 vuotta kansanedustajana. Ehkä tulevaisuudella on vielä jotain haasteita myös minulle ?

Viikon henkilö - Anni-Alisa Kuisma

Karri ja Irja Kuisman perheeseen syntyi 29.8.2003 klo 17 tyttö, joka sai kasteessa nimen Anni-Alisa. Olin juuri silloin viemässä 10-vuotista
pojanpoikaamme, Joonasta, Jokerien jääkiekkoharjoitukseen, kun Karri soitti Porvoon sairaalasta ja kertoi; kaikki hyvin, tyttö tuli.
Anni on nyt pari päivää yli neljän kuukauden. Hän hymyilee, nauraa ja
tunnistaa läheiset ihmiset. Anni on kiltti vauva; terve tyttö, joka syö ja nukkuu hyvin.
Tänä vuonna meillä oli neljän sukupolven Joulu .Meitä oli jokaisesta
sukupolvesta kaksi henkeä viettämässä juhlaa samassa pihapiirissä sijaitsevissa taloissamme. Tuijan vanhemmat Kuusankoskelta, me Tuijan kanssa, Karri ja Irja-miniä sekä Joonas ja Anni-Alisa. Ja mukana oli tietenkin Bianca, joka on valloittanut kaikki, mutta erityisesti Joonaksen. Joonaksen mielestä Bianca on "ihana koira".

Risto Kuisma