Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 14.1.2004

Kirjoitan joka viikko ajankohtaisen viikkokurkistuksen, jossa kerron omia ajatuksia viikon yleisistä tai henkilökohtaisista tapahtumista. Kirjoitan myös henkilökohtaisia kokemuksia viikon henkilöstä.

Vuoden 2004 henkilökohtaisia "juttuja"

Oma perustehtäväni on edelleen tehdä kansanedustajan työt mahdollisimman hyvin. Siinä riittää työsarkaa ja haasteita niin paljon kuin omat voimat riittävät.
Kansanedustajan työ on loputon sarka. Koskaan ei tunnu, että kaikki työt olisi tehty niin, että voisi hyvällä omallatunnolla viettää vapaata. Kansanedustajalla ei ole työaikaa eikä oikeaa vapaa-aikaa. Kansanedustaja on kansanedustaja 24 tuntia vuorokaudessa ja vuoden jokaisena päivänä.

Olin ennen eduskuntaa 16-vuotta ammattiyhdistysjohtajana. Se oli raskas ja vaativa tehtävä, mutta kansanedustajana olen joutunut venyttämään voimavarani vielä tiukemmalle. Työtä on paljon, työn tuloksia on vaikea havaita ja myönteinen palaute omasta työstä on vähäistä.

Omista kyvyistä hoitaa tehtäviä on myös huolehdittava. On ollut haastavaa oppia ja tottua tietoyhteiskunnan  työskentelytapoihin. Tietokoneet, etäyhteydet, kannettavat ja "communikaattorit" ovat tulleet osaksi omaa arkipäivää.
Vieraiden kielten taito on yhä tärkeämpää. Olen taas muutaman vuoden ajan pyrkinyt parantamaan omaa kielitaitoani. Kansanedustajan työ on niin kansainvälistä, että englannin taito on välttämätöntä. Pohjoismaiden Neuvoston jäsenenä, omalta osaltani , myös ruotsin kielen taito tarvitsee tehostamista.
Kieliopintoihin on edelleen löydettävä aikaa ja energiaa.

Myös omasta fyysisestä ja psyykkisestä kunnosta on pidettävä huolta. Vaikka olen kuntoillut nyt lähes päivittäin jo yli kymmenen vuoden ajan, ei hyvä kunto ole itsestäänselvyys. Monesti väsyneenä päivittäinen kuntoilu on tuntunut pakolliselta kivireen vetämiseltä. Oman osansa tähän on aiheuttanut erilaiset vaivat. Pari vuotta sitten kaaduin motocross-radalla. Silloin vioittunut nilkka ei ole vieläkään täysin parantunut. Kahteen vuoteen en ole pystynyt lisäämään 28
maratonin saldoani. Onneksi suunnistus ja hiihto on jotenkuten sujunut. Kun on pakosta joutunut jonkin verran vähentämään juoksua, tuppaa paino nousemaan. Se taas on uusi vaiva ja stressitekijä.
Vaikka hyvä ruumiillinen kunto auttaa hyvään henkiseen kuntoon, on omasta hyvinvoinnista huolehdittava tältäkin osin. Vaativa työ jättää liian vähän tilaisuuksia rentoutua ja levätä. Niitä tilaisuuksia, joita siihen olisi, ei osaa riittävästi käyttää hyväkseen. Tekemättömät työt painavat liiaksi takaraivossa.

Kohtuus pitäisi muistaa kaikessa. Omia voimavaroja ei pitäisi ylittää, koska siitä ei seuraa mitään hyvää. Myös työnteossa ja muussa hyödyllisessä pitäisi pysyä kohtuuden puitteissa ja tuntea omat rajansa. Nyt joulun jälkeen on tullut runsaasti hiihtokilometrejä ja muuta liikuntaa. Ehkä tänä vuonna pystyisi taas juoksemaan maratonin. Helmikuussa on haasteena Finlandia-hiihto, joka on ollut jokavuotinen tavoite 1990-luvun alusta lähtien.

Viikon henkilö - Markku Salminen

Viime torstaina sähköpostiviesti kertoi, että Markku Salminen kuoli
loppiaisiltana vaikeaan sairauteen. Surullinen viesti oli yllättävä.
Tutustuin Markku Salmiseen 1990-luvun puolivälissä, kun aloitin oman suunnistusharrastukseni. Liityin Järvenpään Paloon, jonka kantavia voimia Markku oli vuosikymmenien ajan. Hän oli myös vuosikymmenien ajan seuran nimekkäin suunnistaja.

Nuoruudessa Markku oli Suomen paras suunnistaja, joka voitti kilpakentillä kaiken mahdollisen. Myöhemmin hän oli ikämiessarjoissa aina maan parhaita. Hän ei koskaan lopettanut suunnistus-uraansa.
Viimeiseksi suunnistussarjaksi jäi H 55-sarja, jossa myös itse nykyään
kilpailen. Olimme suunnilleen samanikäisiä. Markku oli nuoruudessaan myös Suomen paras 10 000 metrin juoksija. Suunnistaja ylti yleisurheilun maaotteluihin.

Markku Salmisella oli todella kova kunto ja luontaiset juoksun lahjat.
Markku Salminen oli diplomi-insinööri, joka teki pitkän virkauran Järvenpään kaupungin rakennusvalvontaviraston päällikkönä. Markku oli mukava, kunnon mies, joka hoiti kaikki hänelle uskotut asiat äärimmäisen hyvin ja huolellisesti.

Suru-uutinen on suuri menetys koko Suomen  suunnistusväelle ja erityisesti meille palolaisille. Raskainta on tietysti läheisille, erityisesti Markun suunnistajapuoliso Astalle.

Risto Kuisma