Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 21.1.2004

Kirjoitan viikoittain kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan. Kerron myös viikon henkilöstä.

Vasemmiston yhteistyö

Kansan Uutisten päätoimittaja Yrjö Raution ero sekä lehdestä että Vasemmistoliitosta sai aikaan vilkasta keskustelua mediassa. Syynä mielipiteenvaihtoon ei ole pelkästään poliittisesti hiljainen aika, vaan ennen kaikkea Raution avoin kirje, jossa hän perusteli eroaan päätoimittajan tehtävästä ja myös koko puolueesta. Rautio on tunnettu terävästä kynästään ja heitoistaan jotka ovat vihastuttaneet ja ihastuttaneet Kansan Uutisten lukijoita 15 vuoden ajan.

Raution pääteesi; "luovun puolueesta, joka on luopunut aatteestaan", vastaa tosiasioita. Itä-Euroopan reaalisosialismin konkurssi vei aatteen kaikilta kommunistisilta puolueilta Suomessa. Kuten lähes kaikissa maissa, kommunistit muuttivat nimensäkin. Kun kommunistinen aate hävisi, ei uutta aatetta luonnollisestikaan tullut tilalle. Vasemmistoliitto on puolue, jolta puuttuu aate. Kun puolueella ei ole yhdistävää aatetta, on sen toiminta poukkoilevaa ja hajanaista. Vasemmistoliiton runkoporukka on vanhoja kommunisteja ja ay-aktiiveja, joilla on vahva taito ja kokemus järjestötyöstä. He jatkavat työtään vanhasta muistista ja muodostavat Vasemmistoliiton selkärangan. Tuo joukko harvenee ikääntymisen ja luopumisten takia nopeaa vauhtia. Tuohon joukkoon kuului nyt luopunut Yrjö Rautio.

Vasemmistoliiton muu, uudempi porukka, on epämääräistä aatteiltaan ja poliittiselta linjaltaan. Tuohon uudempaan porukkaan kuuluu vuodesta 1998 puoluetta johtanut Suvi-Anne Siimes.

Osa Vasemmistoliiton uudesta porukasta ei erotu millään lailla vihreiden vastaavista joukoista. "Vihreän" aatteen lisäksi yhdistävä tekijä on kaiken mahdollisen uuden vastustaminen. Tuon joukon poliittinen tausta on useimmin porvarillinen kuin vasemmistolainen. Raution ero on saanut aikaan keskustelua myös vasemmistoyhteistyöstä.

Vasemmistoliiton 8 vuotta kestänyt hallitustaival katkesi viime keväänä. Tärkein syy oli Siimeksen johtaman puolueen poukkoileva toimintalinja. Sosialidemokraatit arvioivat, ettei nykyisellä Vasemmistoliitolla ole mitään lisäarvoa annettavana uudelle hallitukselle. Samantapaisista syistä myös vihreiden hallitustaival katkesi.

Vasemmiston yhteistyö tuskin toteutuu järjestöllisten yhdistymisten kautta. Todennäköisesti ihmiset yksilöinä luopuvat Vasemmistoliitosta. Osa heistä ja pääosa uusista aktiiveista hakeutuu sosialidemokraatteihin. Tätä menoa palataan takaisin ennen vuotta 1918 vallinneeseen tilanteeseen, jolloin oli vain yksi merkittävä vasemmistopuolue.

Viikon henkilö - Suvi-Anne Siimes

Kirjoitan joka viikko henkilökohtaisia havaintoja viikon henkilöstä. Tämän viikon henkilö on kansanedustaja Suvi-Anne Siimes.

Kohtasin Suvi-Anne Siimeksen ensimmäisen kerran ennen vuoden 1995 eduskuntavaaleja. Olimme molemmat ehdolla Uudenmaan vaalipiirissä. Siimeksen kannatus ei riittänyt silloin kansanedustajaksi. Vähän myöhemmin hänestä tuli Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja sitten 1998, Anderssonin luovuttua, puheenjohtaja. Puolueen puheenjohtajana hän onnistui 1999 vaaleissa pääsemään myös eduskuntaan.

Jo sitä ennen, 1998, Siimeksestä tuli ministeri. Hän savusti edeltäjänsä Claes Anderssonin pois kulttuuriministerin paikalta kesken hallituskauden ja vastoin Anderssonin tahtoa.
Claes Andersson loukkaantui niin syvästi, että hän ilmoitti yllättäen ja vastoin aiempia suunnitelmia, jättävänsä eduskuntavaaliehdokkuuden seuraavissa vaaleissa väliin.

Anderssonin poisjäänti tasoitti Siimeksen tietä eduskuntaan. Myös viime kevään vaaleissa Siimes uusi paikkansa suurella äänimäärällä. Nyt Suvi-Anne Siimes on ollut vajaan vuoden täyspäiväinen kansanedustaja. Ministerivuosina hän oli eduskunnassa melko näkymätön. Ensimmäisenä ministerivuotenaan hän ei ollut edes kansanedustaja.

Tälläkin kaudella Siimes on ollut vähän esillä eduskuntatyössä. Ilmeisesti puolueen puheenjohtajuus vie ajan ja tarmon. Häntä ei ole näkynyt esimerkiksi Uudenmaan kansanedustajien yhteisessä toiminnassa maakunnan etujen valvonnassa.

Henkilönä Suvi-Anne Siimes vaikuttaa kovalta ja säälimättömältä. Hän tuo mieleen amatsonin. Poliitikkona hänessä on jotain samantapaista kuin toisessa naispoliitikossa, Anneli Jäätteenmäessä. Siimes kuuluu ilmeisesti myös siihen laajaan joukkoon poliitikkoja, joille politiikka on valtapeli, jossa edistetään itselle tärkeiden asioiden eteenpäinmenoa.

Vaikka olemme olleet yhtä aikaa kansanedustajina kohta viisi vuotta, en häntä tunne henkilönä, vaan arvioin häntä sen mukaan, mitä hän on eduskunnassa ja julkisuudessa tehnyt ja puhunut.

Risto Kuisma