Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 28.1.2004

Kirjoitan viikoittain ajankohtaisen viikkokurkistuksen, jossa kerron omia ajatuksiani viikon ajankohtaisista tai henkilökohtaisista asioista. Kirjoitan näkemyksiäni myös viikon henkilöstä.

Arkoja johtajia?

Jos johtajaa tarvitaan, tarvitaan vahvaa johtajaa .Jos halutaan heikkoa
johtajaa, on parempi jättää johtaja valitsematta. Oman kokemukseni mukaan jokainen yhteisö tarvitsee johtajuutta. Jokainen porukka kaipaa toimiakseen pomon.
Vahva johtaja synnyttää vahvoja vastavoimia. Tämä on luonnollista. Voimaa synnyttää aina vastavoiman. Mitä suurempi voima, sitä suurempi vastavoima.
Paavo Lipponen on vahva johtaja. Sellaista SDP on tarvinnut ja tarvitsee.
Vuodesta 1993 alkaneella Lipposen puheenjohtajakaudella puolue on kulkenut menestyksestä menestykseen. Vastavoimat ovat pitäneet huolta siitä, että kritiikki ja keskustelu ei ole lamaantunut.
Kokoomuksella oli myös vahva johtaja: Sauli Niinistö. Vastavoimat halusivat hänen seuraajakseen heikomman johtajan: Ville Itälän. Kokoomus on nyt keskellä ongelmia. Puheenjohtaja Itälän pitäisi nyt ottaa vahvan johtajan ote, muutoin kokoomuksen vaikeudet jatkuvat.
Vahvaa johtajaa tarvitaan kantamaan vastuuta ja näyttämään rohkeasti tietä.
Tällä hetkellä yhteiskunnassamme on pula vahvoista  yhteiskunnallisista johtajista. Paavo Lipponen on lähes ainoa. Presidentti Halonen ei ole ottanut tiennäyttäjän - vaan myötäilijän roolin. Pääministeri Matti Vanhanen ei ainakaan vielä ole osoittanut halua astua vahvan edeltäjänsä rooliin.
Keskustelu Suomen turvallisuuspolitiikasta on vailla suuntaa. Ainoa merkittävä vallankäyttäjä, joka rohkenee puhua vastoin yleistä mielipidettä on puhemies Lipponen. Se oikeus ja velvollisuus hänellä on suuren puolueen puheenjohtajana, ei niinkään eduskunnan puhemiehenä.
Myötäilemällä yleistä mielipidettä voi saada kansansuosiota, mutta sillä tavalla ei voi johtaa kansakuntaa kohti menestystä. Demokratiassa kansa päättää, mutta johtajia ja tiennäyttäjiä tarvitaan esittämään vaihtoehtoja.

Viikon henkilö - Kalevi Sorsa

Ensimmäinen henkilökohtainen mielikuva Kalevi Sorsasta minulla on aivan 1970-luvun alusta. E-instituutissa oli SDP:n kansainvälisen toimikunnan suppea seminaari, jossa olin mukana Kymen piirin edustajana. Pääaiheena oli vireillä ollut  EEC-vapaakauppasopimus. Säestin sopimusta voimakkaasti kritikoinutta Erkki Tuomiojaa ja sain Kalevi Sorsalta kitkerää henkilökohtaista palautetta.
Toimiessani 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Kouvolan demarien johtotehtävissä, Kalevi Sorsa kävi vieraanamme mm vappupuhujana, koska hänellä oli kesämökki melko lähellä Heinolassa.
Ammattiyhdistysjohtajana jouduin myöhemmin muutamia kertoja vastakkain puheenjohtaja ja pääministeri Sorsan kanssa. Keskustelimme AKT:n jäsenhankintakampanjasta, boikoteista, lakkosakkojen korottamisesta, irtisanomissuojasta, työmarkkinoiden pelisäännöistä ja myös AKT:n lakoista.
Emme olleet aina samaa mieltä, vaikka samassa puolueessa olimme. Erään kerran hän sanoi ymmärtävänsä puolueen puheenjohtajana sitä, mitä hän pääministerinä paheksui.
1980-luvun loppuvuosina välimme kiristyivät niin, että eräässä vaiheessa hän palautti lähettämäni kirjeen.
Myöhemmin 1990-luvulla välimme paranivat. Viimeisen kerran keskustelin hänen kanssaan henkilökohtaisesti Tampereen puoluekokouksessa 2002.
Kunnioitan ja arvostan Kalevi Sorsaa suuresti. Hän oli merkittävä valtiomies.
Hänellä oli Suomessa ja SDP:ssä vähintään sama asema kuin Paavo Lipposella nykyään.
Kalevi Sorsa oli myös kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu. Poliitikkona Sorsassa oli paljon samaa kuin Olof Palmessa. Nuorempana pidin itse Palmea jonkinlaisena esikuvanani, mutta en silloin nähnyt Sorsan merkitystä. Hän oli liian lähellä.
Kirjoitin eilen Eduskunnan valtiosalissa nimeni surunvalittelukirjaan. Kalevi Sorsa oli kaiken muun ohella myös Eduskunnan arvostettu puhemies.

Risto Kuisma