Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 11.2.2004

Kirjoitan viikoittain jostain ajankohtaisesta tai henkilökohtaisesta asiasta. Kirjoitan myös viikon henkilöstä.

Oppositio vaikeuksissa

Nykyisistä eduskunnan oppositiopuolueista ainakin kokoomus, vasemmistoliitto ja vihreät olivat pettyneitä, kun ne eivät päässeet hallitukseen. Samalla ministerinpaikat jäivät vain haaveiksi.
Valta houkuttaa. Oppositiolla valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia on vähän. Toiminta ilman todellista mahdollisuutta vaikuttaa eduskunnan päätöksiin turhauttaa.
Oppositiopuolueiden sisäiset vaikeudet ja valtataistelut ovat ryöpsähtäneet julkisuuteen asti. Tyytymättömyyttä oppositiopuolueiden johtoon on lisännyt niiden alhaalla pysyvät gallup-luvut.

Kun ei muuta voida, etsitään vaikeuksiin syyllisiä ja syntipukkeja. Kokoomuksessa tilanne on tässä suhteessa jo karannut täysin käsistä. Porvarilliset pelimiehet mittailevat taitojaan pelissä, jossa itse puolueen kannalta ei ole voittajia vaan vain menettäjiä.

Kokoomuksen kannatus on laskenut sille tasolle, jossa se oli ennen kuin Sauli Niinistö valittiin puolueen puheenjohtajaksi. Kannatuksesta on poistunut Niinistö-lisä. Syylliseksi tähän on etsitty jopa Niinistö. Nurinkurista, sillä ylimääräinen kannatus lienee enemmän Niinistön ansio kuin vika.
Vahvan johtajan, Niinistön, jälkeen Kokoomus halusi pehmeämmän johtajan; Ville Itälän. Sitä saa, mitä tilaa.

Vasemmistoliitossa kuohuu, mutta ei niin julkisesti kuin porvarioppositiossa. Päätoimittaja Yrjö Rautio lähti Kansan Uutisista ja koko puolueesta. Raution kritiikki on monen vasemmistoliittolaisen vaikuttajan mielestä kipeää, mutta myös osuvaa. Vasemmistoliitolla näyttää olevan samantapainen johtajuusongelma kuin kokoomuksella; Suvi-Anne Siimekselle ei löydy varteenotettavaa vaihtoehtoa. Sellaista vaihtoehtoa ei ole vielä löytynyt myöskään Ville Itälälle.

Kristilliset saivat eduskuntavaaleissa ääniä kohtuullisesti, mutta kansanedustajapaikat vähenivät. Vaalien jälkeen ainoa meppi Eija-Riitta Korhola loikkasi kokoomukseen. Valta ja asema houkuttelivat, mutta syynsä oli myös Korholan huonolla menestyksellä eduskuntavaaleissa. Valta oli syynä myös kansanedustaja Lyly Rajalan pikaisessa loikassa kristillisten ryhmästä kokoomuksen riveihin.

Kolmas oppositiopuolue vihreät ovat menettäneet otteensa jouduttuaan oppositioon. Uutta otetta politiikkaan ei ole hallitusvuosien jälkeen löytynyt.

Perussuomalaisten uskottavuus on laskenut yhtä mittaa Tony Halmeen alamäen myötä.

Viikon henkilö - Arto Seppälä

Kirjoitan henkilökohtaisia ajatuksia viikon henkilöstä. Tämän viikon henkilö on kansanedustaja Arto Seppälä.

Pohjanmaalla, Vähäkyrössä, syntynyt mikkeliläinen Arto Seppälä tuli eduskuntaan 1999. Ennen eduskuntavuosia en häntä juurikaan tuntenut. Kun olemme samassa eduskuntaryhmässä olemme viimeisten vuosien aikana tulleet tutuiksi. Tällä kaudella Arto Seppälä on jäsenenä liikenne- ja viestintä valiokunnassa, jonka sos.dem. vastaava olen.

Siviiliammatiltaan Arto Seppälä on työsuojelutarkastaja. Hän on myös urheilumies. Viime viikolla viimeksi mittelimme kuntoa hiihtoladulla. Arto hävisi niukasti, vaikka voitti kansanedustajien hiihdoissa alle 50-vuotiaiden sarjan. Itse hiihtelin yli 50-vuotiaissa. Meillä on ikäeroa vajaa kahdeksan vuotta.

Arto Seppälä on enemmän vilkas savolainen kuin jäyhä pohjalainen. Hänellä on myös vankka kunnallispoliittinen ura Mikkelissä ja myös Etelä-Savon maakunnassa. Hän on myös muun muassa Alkon hallintoneuvoston jäsen.

Olen iloisen ja myönteisen Arton kanssa mutkattomissa väleissä.

Risto Kuisma