Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 25.2.2004

Kirjoitan viikoittain kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan. Kerron myös viikon henkilöstä.

Finlandia-hiihto

Viime lauantaina selvitin kunnialla läpi jälleen yhden Finlandia-hiihdon. Vuodesta 1991 lähtien olen hiihtänyt Finlandian läpi joka vuosi vaalivuosia lukuun ottamatta, joten nyt tämä oli laskujeni mukaan jo 11. kerta. Vaalivuosina hiihto sattuu aina kuumimpaan vaalinalusaikaan, jolloin ei oikein voi jättää vaali-tilaisuuksia väliin hiihdon takia.

Nykyisin Finlandia-hiihto lähtee Lahdesta ja kiertelee 60 kilometrin lenkin pitkin Salpausselän harjuja Lahdessa ja Hollolassa palaten takaisin Lahden hiihtomonttuun. 1990-luvulla hiihdettiin perinteistä reittiä Hämeenlinnasta Lahteen, jolloin matka oli 75 kilometriä. Vaikka matka on lyhentynyt, ovat nyt maasto ja rata raskaampia. Jotenkin perinteisellä reitillä oli oma viehätyksensä.

Muutamien huonojen lumitalvien pelästyttäminä hiihdon järjestäjät siirsivät hiihdon pysyvästi aiempien huonojen vuosien varareitille. Samalla järjestelyt helpottuivat ja huoli järvien jäätilanteesta poistui. Nyt haittapuolena ovat matkahiihdon tunnelman menetyksen ohella ruuhkat, monessa ryhmässä lähtö ja vähemmän massahiihtoon sopiva maasto.

Finlandia-hiihdon osanottajamäärä on vakiintunut nyttemmin noin 5000 osanottajan tienoille, kun se enimmillään oli 15 000 hiihtäjän luokkaa. Jäljelle ovat jääneet pääosin vain kovakuntoiset kuntoilijat ja tavalliset laturetkeilijät ovat jääneet valitettavasti pois. Vaikka vaihtoehtona on ollut puolikas matka, ei se ole vetänyt kuin vajaat 1000 osallistujaa 30 kilometrin lenkille.

Tänä vuonna oli ongelmakeli, joka vaihteli nollan asteen kahta puolta. Itse jouduin voitelemaan sukset uudelleen hiihdon aikana peräti kahteen kertaan. Kun en aamulla omien sähläysteni takia ehtinyt kokeilla valmiiksi voitelemiani kahta suksiparia, niin otin käyttööni kolmannen, jossa oli pitoteipit. Ne eivät ongelmakelillä toimineet, enkä kahdesta uudelleenvoitelusta huolimatta saanut suksia kuntoon koko hiihdon aikana.

Kun perinteisellä hiihtotyylillä välttämätön pito puuttui, oli survottava käsivoimilla. Tämä kostautui ja voimat katosivat käsistä ja hartioista jo puolenmatkan jälkeen. Loppumatka oli sitten melkoista tuskaa, kun hartioiden kramppaus toi mukanaan myös kovan päänsäryn. Maaliin pääsin, mutta aikaa kului 5.50 tuntia. Finlandia-hiihtoa vaivasi jälleen tuttu ongelma; ladut jauhautuivat perunapelloksi. Kärkipäässä ensimmäisen kahden lähtöryhmän kohdalla ladut kestivät, mutta eivät enää jälkipään lähtöryhmissä, joissa itse lähdin. Ongelma olisi ratkaistavissa huoltamalla latupohjia koko talven niin, että ne kovettuisivat sellaisiksi, että kestäisivät 5000 hiihtäjän suksien alla.

Joka tapauksessa urakka tuli suoritettua ja itsensä voitettua. Lihakset ovat olleet nyt tavallista kipeämmät muutaman päivän ajan. Hiihtokilometrit tämän talven ajalta lähestyvät jo lupaavasti 1000 kilometriä. Suunnitelmissa on vielä osallistua parin viikon päästä 90 kilometrin mittaiseen Pirkan hiihtoon Kankaan-päästä Tampereelle; nyt vapaalla hiihtotyylillä.

Viikon henkilö - Kimmo Tiilikainen

Kirjoitan henkilökohtaisia ajatuksia viikon henkilöstä. Tämän viikon henkilö on kansanedustaja Kimmo Tiilikainen.

Vaaleissa eduskunnasta uudistuu noin kolmasosa, joka merkitsee noin 60 uutta kansanedustajaa. Viime vuoden vaalien uusia kansanedustajia on Keskustapuolueen Kymen vaalipiiristä valittu Kimmo Tiilikainen.

Viime viikolla osallistuin Kimmon ja kansanedustaja Reijo Paajasen kanssa Englannissa järjestettyyn Wilton Park -konferenssiin, jossa aiheena oli maaseutupolitiikka. Olimme siellä edustamassa Suomen eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokuntaa, jonka jäseniä kaikki olemme.

Konferenssi oli erittäin tiivis, mutta joka aamu kello 6.30 läksimme Kimmon kanssa tunnin juoksulenkille kokouspaikkaa ympäröiville Etelä-Englannin nummille. Parina aamuna mukana oli myös valiokunnan sihteeri Carl Selenius. Lenkki ennen aamiaista on minulle elämäntapa, jota ilman ei päivä kunnolla ala. Vaihteeksi on mukavaa, kun on lenkkiseuraa muutakin kuin uskollinen koirani.

Kimmo Tiilikainen on koulutukseltaan metsänhoitaja ja on toiminut mm luomuviljelijänä sekä Luomuliiton puheenjohtaja.

Uutena ja suhteellisen nuorena kansanedustajana, jolla on paljon osaamista, hänellä on edessään poliittinen tulevaisuus, joka voi johtaa aina vallan huipulle asti.

Risto Kuisma