Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 3.3.2004

Kirjoitan viikoittain kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan. Kerron myös viikon henkilöstä.

Oikea nopeusrajoitus?

Helsingin kaupunki on päättänyt alentaa suurimpia sallittuja ajonopeuksia laajalti aina 30 kilometrin maksiminopeuteen asti. Nopeusrajoituksia perustellaan liikenneturvallisuudella.

"Mitä alempi nopeus, sitä vähemmän ja sitä lievempiä onnettomuuksia", pitää paikkansa. Tässä logiikassa on kuitenkin unohtunut liikenteen tarkoitus, eli liikkuminen paikasta toiseen.
Jos nopeudet lasketaan nollaan, on turvallisuus sata prosenttia, koska ei ole mitään liikennettä. Aivan samalla tavalla työturvallisuutta voisi parantaa alentamalla työnteon vauhdin nollaan, jolloin ei tietenkään olisi työtä, mutta ei olisi myöskään työtapaturmia. Kun ei ole liikennettä, ei ole myöskään liikenneonnettomuuksia.

Nopeusrajoitukset ovat vastoin liikenteen perimmäistä tarkoitusta. Nopeusrajoituksia tarvitaan, mutta ne täytyy mitoittaa järkevästi suhteessa itse asiaan, eli liikkumiseen.

Mitä alhaisemmat nopeudet, sitä vähemmän tie vetää liikennettä. Jos keskinopeus on 60 km/tunnissa, tie tai katu vetää kaksinkertaisen määrän liikennettä verrattuna 30 km:n keskinopeuteen. Alhaiset nopeudet johtavat ruuhkien kasvuun. Tai jos ruuhkat halutaan välttää, tulisi samassa suhteessa kun nopeuksia alennetaan, rakentaa teille ja kaduille lisäkaistoja. Käytännössä tämä on taloudellisista ja muistakin syistä erityisesti juuri taajamissa mahdotonta.

Alhaisilla nopeuksilla autot ja muut moottorivehkeet tuottavat saasteita enemmän kuin kohtuullisilla nopeuksilla. Alhaiset nopeudet luovat ruuhkia ja samalla sitä kautta suuria saastepäästöjä.

Kokonaan ei sovi unohtaa myöskään sitä aikaa, jonka ihmiset viettävät liikenteessä työmatkoilla ja muutoin. Menetetyn työajan kansantaloudelliset kustannukset ovat merkittävät.

Helsingin nopeusrajoituspäätös on pääväylien osalta virheellinen. Liikenne on sektori, jossa lähes kaikki päättäjät pitävät itseään asiantuntijoina. Päätöksissä tarvitaan liikenneasiantuntemusta. Jos käytetään pelkkää liikenneturvallisuusasiantuntemusta päätökset voivat mennä vikaan, kuten nyt Helsingissä.

Viisas korjaa virheensä; sitä odottaisi nyt Helsingin asianomaisilta päättäjiltä.

Viikon henkilö - Irina Krohn

Kirjoitan henkilökohtaisia ajatuksia viikon henkilöstä. Tämän viikon henkilö on kansanedustaja Irina Krohn.

Vihreiden helsinkiläinen kansanedustaja Irina Krohn tuli eduskuntaan samanaikaisesti kanssani vuonna 1995. Olemme nyt jo kolme kautta olleet aakkosjärjestyksessä peräkkäiset kansanedustajat. Istumme vaalikauden alkupäivät vierekkäin ja nimenhuutoäänestyksissä vuoroni on aina Irina Krohnin jälkeen.

Ensimmäisellä vaalikaudella istuimme 1997 -1999 myös eduskunnan sivistysvaliokunnassa. Silloin uudistettiin kaikki koululait. Urakka oli yksi eduskunnan suurimmista lainsäädäntökokonaisuuksista. Kymmeniä uusia lakeja käsiteltiin lähes kaksi vuotta ja käsittelyn aikana valiokunta kuuli satoja asiantuntijoita.
Ammatiltaan Irina Krohn on teatteriohjaaja ja -kirjoittaja, joka on suorittanut teatteritieteen maisterin tutkinnon. Hän toimii myös aktiivisesti monissa järjestöissä ja on mm Vihreiden Naisten puheenjohtaja.

Perusvihreä kansanedustaja, sekä sukupuoleltaan että kotipaikaltaan oleva, Irina Krohn ei tee ensitapaamisella vaikutelmaa ammattipoliitikosta, mitä hän kuitenkin työnsä ja ammattitaitonsa perusteella on. Tätä ovat arvostaneet myös helsinkiläiset äänestäjät, jotka ovat valinneet hänet eduskuntaan jo kolme kertaa.

Risto Kuisma