Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 10.3.2004

Kirjoitan viikoittain kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan. Kerron myös viikon henkilöstä.

Pirkan hiihto

Viime sunnuntaina (7.3.) hiihdin 90 kilometriä. Osallistuin Pirkan hiihtoon. Pirkan hiihto kulkee Kankaanpään Niinisalosta Tampereelle. Reitti kulkee pitkin Hämeenkangasta Niinisalosta Jämille ja edelleen Ikaalisiin ja siitä eteenpäin Hämeenkyröön, Kyröskoskelle, Ylöjärvelle ja vihdoin Larminpään kautta maaliin, Tampereen Teivon raviradalle.

Tämän vuotinen Pirkan hiihto oli juhlahiihto. 90 kilometrin hiihto on järjestetty 50 -vuotta. Kertaakaan hiihtoa ei ole peruttu ja hyvin harvoin reittiä on jouduttu muuttamaan tai lyhentämään.

Pirkan hiihto on säilyttänyt suosionsa melko vakaana. Viime sunnuntaina hiihtäjiä oli noin 3000. Toinen suuri hiihtotapahtuma, Finlandia-hiihto, ei ole enää paljon suurempi. Finlandia-hiihdossa oli enimmillään osallistujia 15 000, mutta nykyisin vain kolmasosa noista huippuvuosista.

Vaasa-hiihto on Pirkan hiihdon ruotsalainen vastine. 90 kilometrin Vaasa-hiihtoa, Sälenista Moraan, pidetään maailman suurimpana hiihtotapahtumana. Sen suosio on niin suuri, että osanottajamäärä on jouduttu rajoittamaan 18 000 lähtijään. Vaasa-hiihto vien jonkun verran osallistujia Pirkan hiihdolta, sillä nämä tapahtumat järjestetään yleensä samana viikonloppuna maaliskuun alussa. Vaasa-hiihdossa on joka vuosi satoja suomalaisia kilpailijoita ja kuntoilijoita.

Tämän vuotinen Pirkan hiihto oli minulle neljäs kerta. Aiemmin olen osallistunut aamulla kello 7 alkavaan perinteisen hiihtotavan kilpailuun. Tänä vuonna kilpailin vapaan hiihtotavan kilpailussa, joka starttasi Niinisalosta kello 11. Myöhempi lähtöaika mahdollisti sen, ettei tarvinnut yöpyä Kankaanpäässä. Nousin sunnuntaiaamuna neljältä ylös, tein aamulenkin koiramme Biancan kanssa, lueskelin aamulehdet ja samalla seurasin sivusilmällä televisiosta formulakisoja.

Puoli seitsemältä läksimme autolla Laukkoskelta. Meitä matkusti samassa autossa neljä hiihtäjää kohti Kankaanpäätä. Kuulumme kaikki kotikylämme lähes sata vuotta vanhaan urheiluseuraan; Laukkosken Taimeen. Kolme muuta hiihtäjää olivat Nurmen veljekset; Kari, Tapio ja Janne-Pekka. He ovat hiihtäjinä tosi kilpailijoita verrattuna minuun, joka olen kuntoilija.

Kari Nurmella on Pirkan hiihdosta useita voittoja samoin kuin voitto Finlandia-hiihdosta. Hänellä on myös kaikkien aikojen nopein voittoaika; reittiennätys, joka on noin 3.50 tuntia. Tämän vuoden voittoaika oli yleisessä sarjassa yli neljä tuntia. Voittaja oli tunnettu kilpahiihtäjä Jukka Hartonen.

Nurmen veljekset menestyivät jälleen loistavasti. Yleisen sarjan lisäksi Pirkan hiihdossa on sarjat ikämiehille, jossa ikäraja on 40 vuotta, ja veteraaneille eli yli 50 vuotiaille. Ikämiesten sarjassa Kari ja Tapio Nurmi ottivat kaksoisvoiton. Janne-Pekka Nurmi oli yleisen sarjan kahdeksas ja oli veljeksistä toiseksi nopein.

Oma hiihtoni oli raskas. Aikaa meni reilu kahdeksan tuntia. Viimeiset 20 kilometriä olivat kiduttavaa taistelua väsymystä vastaan. Alkumatka sujui vauhtia joka lupaili noin kuuden tunnin loppuaikaa. Alkuvauhti oli liian kova. Rata oli raskas. Vaikka sää oli hyvä, niin latu-ura oli pehmeä ja pöpperöinen. Runsasluminen talvi oli rakentanut latupohjan, joka ei kestänyt tuhansien suksien alla. Erityisesti ylämäissä jouduin kahlaamaan yli nilkkaan ulottuvassa lumipöpperössä.

Tältä talvelta on takana reilu 1000 hiihtokilometriä. Takana on myös sekä Finlandia-hiihto että Pirkan hiihto. Kunto on selvästi noussut, mutta ei niin paljon kuin olisin toivonut. Ehkä harjoittelua on viimeisinä parina kolmena kuukautena ollut liikaa ja tuloksena on ylirasitus, jota usein virheellisesti kutsutaan ylikunnoksi. Iän myötä harjoituksista palautuminen vie aina enemmän aikaa. Kun olen viime viikkoina pudottanut painoa 5-6 kiloa, on sekin osaltaan ehkä vaikuttanut väsymiseen.

Kun kohta kesä koittaa, on juoksukunnolle hyvä pohja. Tavoitteena on, jos jalat kestävät, jälleen maraton; nyt jo 29. maraton.

Viikon henkilö - Nils-Anders Granvik

Kirjoitan henkilökohtaisia ajatuksia viikon henkilöstä. Tämän viikon henkilö on kansanedustaja Nils-Anders Granvik.

Istun tätä nykyä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa yhdessä ruotsinkielistä Pohjanmaata edustavan kansanedustaja ja maanviljelijä Nils-Anders Granvikin kanssa. Rkp:n eduskuntaryhmään kuuluvalla kruunupyyläisellä maanviljelijällä on menossa toinen eduskuntakausi.

Hän on toisen polven kansanedustaja. Isä, joka oli myös maanviljelijä, oli kansanedustaja ja 1970-luvulla myös liikenneministeri. Kun Ragnar Granvik oli ministeri, tapasin hänet 1970-luvun puolessavälissä AKT:n lakimiehen ominaisuudessa.

Vuonna 1944 syntynyt Nils-Anders lähti politiikkaan varsin myöhään, vasta reippaasti yli viisikymppisenä. Isän Ragnar Granvikin kansanedustajan urasta oli kulunut jo vuosikymmeniä.

Kunnallispolitiikassa ja myös maatalousjärjestöissä Nils-Anders oli toiminut pitkään ennen eduskuntaan tuloaan.

Kansanedustaja Granvik on pohjalainen maanviljelijä parhaimmillaan. Hänellä on selvät, realistiset mielipiteet ja elämänkokemuksen myötä myös arvot ovat järjestyksessä. Kansanedustajakollegana hän on rehti kumppani, joka ilmaisee itsensä pohjalaiseen tapaan suorasanaisesti.

Risto Kuisma