Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 24.3.2004

Kirjoitan viikoittain jostain ajankohtaisesta tai henkilökohtaisesta asiasta. Kirjoitan myös viikon henkilöstä.

Kuin kissa kuumaa puuroa…

NATO -keskustelussa kierretään itse asiaa kuin "kissa kuumaa puuroa". Keskustelu ilman että puhutaan suoraan asiasta, on saanut jo naurettavia piirteitä. Kylmän sodan aikoihin juuttuneet poliitikot arvostelevat jopa koko asian selvittämistä ja tutkimista. Samat tahot ovat ryhtyneet kannattamaan Euroopan Unionin puolustusyhteistyötä, joka on Suomen kannalta käytännössä sama asia kuin NATO-jäsenyys. Tai oikeammin se on vaihtoehto, jolla on enemmän huonoja puolia ja vähemmän myönteisiä puolia kuin varsinaisella NATO-jäsenyydellä.

Kun lähes kaikki EU-maat, sekä uudet että vanhat, ovat jo NATO:n jäseniä, merkitsee mahdollinen EU:n oma puolustusyhteistyö päällekkäistä organisaatiota, joka olisi kuitenkin riippuvainen NATO:sta. Samalla tällaisen EU:n oman ratkaisun kustannukset olisivat yleisesti ja myös Suomelle NATO-jäsenyyttä kalliimmat. Jos EU:n oma puolustusyhteistyö ei nojaisi NATO:on ja erityisesti NATO:n amerikkalaisiin voimiin, olisi sen turvallisuusmerkitys Suomelle huomattavasti NATO-jäsenyyttä heikompi.

Miksi NATO-jäsenyyttä pelätään? Ajatuksiin on piirtynyt kylmän sodan aikainen asetelma, jolloin Neuvostoliiton propaganda iskosti suomalaisten poliitikkojen aivoihin sen, että NATO on maailman kauhein hirviö. Tästä kommunistisen aivopesun harhasta eivät kaikki ole päässeet vieläkään vapaaksi. Kun tarkastellaan sitä, millaisia maita kuuluu NATO:on ja toisaalta millaiset maat ovat NATO:n ulkopuolella, on selvää, että Suomi kuuluu siihen demokraattisten ja vapaiden valtioiden joukkoon, jotka muodostavat NATO:n selkärangan.

NATO-keskustelua sotkee myös monien poliitikkojen jenkkiviha. Tämä USA:n vastaisuus on samaa perua kuin NATO vastaisuus. Euroopan ja myös Suomen kannalta on päinvastoin erittäin merkittävä etu, jos USA edelleen antaa joukkojaan ja ennen kaikkea kalustoaan NATO:n käyttöön.

Yhdysvalloilla, maailman ainoalla suurvallalla, on sellaista sotilaallista teknologiaa, jota ei voida mitenkään korvata EU:n omilla voimilla. NATO on myös riippuvainen USA:n kuljetuskalustosta, jota muilla ei maailmassa samassa mittakaavassa ole. Jos EU hankkii itselleen vastaavan kaluston, on se taloudellisesti lähes mahdoton ponnistus.

Suomen päättäjiltä on syytä vaatia suoraa keskustelua maan turvallisuudesta. Parlamentaarisen seurantaryhmän mietintö ei tätä vaatimusta täytä. Kun se on yksimielinen ja siihen kuuluivat kaikki eduskuntapuolueet, on ymmärrettävää, että se on ympäripyöreä ja kiertää itse pääasiaa kuin kissa kuumaa puuroa.

Viikon henkilö - Erkki Pulliainen

Kirjoitan henkilökohtaisia ajatuksia viikon henkilöstä. Tämän viikon henkilö on kansanedustaja Erkki Pulliainen.

Kansanedustaja Erkki Pulliaisella on myös ammattiyhdistystausta. Hän oli yliopistomiehenä samalla merkittävä TVK:laisen toimihenkilöliikkeen johtohahmo 1970- ja 1980-luvuilla.

Kansanedustajaksi professori Pulliainen tuli Oulusta jo 1987. Biologi Pulliaisen eduskuntaryhmä on Vihreä liitto. Oma eduskuntaryhmä ei ole aina kohdellut häntä oikeudenmukaisesti. Lähes pelkästään naisista koostuva eduskuntaryhmä ei ole miesjäseniään juuri arvostanut. Kokemuksiltaan Erkki Pulliainen on vihreiden joukossa ylivoimainen.

Nykyään olemme molemmat eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan jäseniä. Olemme myös jäseniä liikenne- ja viestintävaliokunnassa, joten normaalit eduskunnan aamupäivät istumme maatalousvaliokunnan- ja iltapäivät liikennevaliokunnan kokouksissa. Viime eduskuntakaudella Erkki Pulliainen toimi liikennevaliokunnan tarmokkaana puheenjohtajana.

Erkki Pulliainen on samantapainen aamuvirkku "työhullu", kuten itsekin huomaan ajoittain olevani. Yhteisenä mielenkiinnon kohteena meillä molemmilla on klassinen musiikki.

Erkki Pulliainen on laajasti sivistynyt ja ahkera kansanedustaja, jolla on pitkä poliittinen ja myös elämänkokemus.

Risto Kuisma