Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 7.4.2004

Kirjoitan viikoittain kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan. Kerron myös viikon henkilöstä.

"Kiina-ilmiö"

Tutustuin maaliskuussa eduskunnan liikennevaliokunnan valtuuskunnassa Kiinaan. Vierailimme sekä pääkaupunki Pekingissä että Kiinan suurimmassa kaupungissa Shanghaissa.

Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi valtava muutos. Edellisen kerran vierailin Kiinassa kahdeksan vuotta sitten; vuonna 1996. En olisi mitenkään uskonut, jos en olisi nyt itse omin silmin nähnyt, miten valtava muutos on tapahtunut vain vajaassa vuosikymmenessä.

Nyt Pekingissä oli autoja yhtä paljon kuin vuonna 1996 polkupyöriä. Määrä on suunnaton. Nyt kaupungissa näki polkupyöriä yhtä harvoin kuin kahdeksan vuotta sitten autoja. Autojen räjähdysmäinen lisäys on johtanut vaikeisiin liikenneruuhkiin. Vaikka uusia moottoriteitä on rakennettu paljon, ovat liikenneruuhkat suuri ongelma niin Pekingissä kuin Shanghaissakin.
Liikenteen muutokset ovat vain yksi näkyvä osa siitä valtavasta muutoksesta, joka Kiinassa on tapahtunut.

Pekingin koko kaupunkikuva on muuttunut. Vielä 1996 korkeat rakennukset olivat poikkeus Pekingin matalaan kaupunkikuvaan. Nyt uusia korkeita pilvenpiirtäjätyyppisiä rakennuksia on satoja, ehkä jopa tuhansia.
Pekingissä on 12 miljoonaa asukasta ja Shanghaissa lähes 20 miljoonaa. Käsittämättömän suuria lukuja, kun vertaamme omaan asukaslukuumme 5 miljoonaan. Shanghaissa on 3100 yli 20-kerroksista pilvenpiirtäjää. Uusin kaupunginosa, Pudong, muistuttaa erehdyttävästi New Yorkin Manhattania. Tämä ei ole sattuma, vaan tietoinen pyrkimys.

Kiinan talouskasvu on jatkunut käsittämättömän suurena, kymmenen prosentin luokkaa olevana vuosien ajan. Nyt nuo prosentit näkyvät myös kaupunkikuvassa. Länsimaat, mukana Suomi, ovat sijoittaneet Kiinaan valtavia summia. Nokia on ollut yksi suurimmista Kiinaan sijoittuneista yrityksistä; ei vain suomalaisista vaan kaikista maailman yrityksistä.
Kännyköiden lisäksi suomalaiset yritykset valmistavat Kiinassa muun muassa paperia. Ne työllistävät Kiinassa kaikkiaan jo kymmeniä tuhansia työntekijöitä.

Kiinan uskomaton talouskasvu ja sen näkyvät seuraukset ovat todellinen "Kiina-ilmiö".
Myös toiseen "Kiina-ilmiöön", josta Suomessa on viime aikoina paljon puhuttu, törmäsin vierailulla Kiinassa. Nokian kännykkätehtaalla Pekingissä eräät työvaiheet tekevät robottien sijasta ihmiset. Palkat ovat niin pienet, että ihmistyö on edullisempaa kuin investointi robotteihin, joita käytetään muissa Nokian vastaavissa tehtaissa. Lisäksi ihminen on helpompi ohjelmoida kuin robotti, mainitsi tehdasta esitellyt insinööri.

Nokian työntekijät saavat kiinalaisittain korkeaa palkkaa, vaikka se on vain kymmenesosa Suomessa maksettavista palkoista. Kun nämä työntekijät ovat pääosin teknisen korkeakoulun opiskelijoita, on selvää miten kilpailukykyisiä he ovat ammattitaidoltaan ja kustannuksiltaan verrattuna vastaaviin suomalaisiin työntekijöihin. Tämä "Kiina-ilmiö" ei ole niin yksiselitteinen ja selkeä kuin äkkiä ajatellen meillä puhutaan. Kysymys on hyvin yksinkertaisesta liukuhihnatyöstä. Jos vaativammat työt, kuten tuotesuunnittelu, jää Suomeen, voi "Kiina-ilmiö" olla pitkän päälle hyväksi ei vain Kiinalle, vaan myös Suomelle.

Viikon henkilö - Liisa Jaakonsaari

Kirjoitan henkilökohtaisia ajatuksia viikon henkilöstä. Tämän viikon henkilö on kansanedustaja Liisa Jaakonsaari.

Tutustuin Liisa Jaakonsaareen jo 1970-luvulla, kun hän oli sanomalehti Pohjolan Työn toimittaja Oulussa. Kansanedustajaksi Liisa Jaakonsaari tuli valituksi 1979, jolloin häneltä jäi vuosikymmenen kestänyt toimittajan ura. Nyt Jaakonsaari on 25 eduskuntavuodellaan yksi nykyeduskunnan pitkäaikaisimmista jäsenistä.

Hän oli työministerinä Lipposen I-hallituksessa vuosina 1995-1999. Vuodesta 1999 alkaen hän on toiminut eduskunnan arvostetun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana.

Pitkä poliittinen ura on tuonut Jaakonsaarelle lukuisia merkittäviä luottamustehtäviä. Hän on ollut sosialidemokraattisten Naisten puheenjohtaja, SDP:n puoluehallituksen jäsen ja SDP:n varapuheenjohtaja sekä monissa muissa merkittävissä tehtävissä.

Liisa Jaakonsaari on suorapuheinen ja teräväsanainen. Tämä ominaisuus paitsi ihastuttaa niin myös ärsyttää. Vuoden 1995 vaalien alla Liisa Jaakonsaaren poliittinen ohjelma, ns. "Liisan-lista" sekä ihastutti että vihastutti. Viime aikoina hänen puheensa NATO:sta ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, ovat herättäneet sekä kiitosta että ärtymystä.

Liisa Jaakonsaari on erittäin kokenut, rohkea ja itsenäinen poliitikko, joita eduskunnassa tarvittaisiin enemmänkin.

Risto Kuisma