Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 28.4.2004

Kirjoitan viikoittain jostain ajankohtaisesta tai henkilökohtaisesta asiasta. Kirjoitan myös viikon henkilöstä.

Vaara vaanii tiellä

Konginkankaan vakava liikenneonnettomuus maaliskuussa nosti jälleen esiin liikenteen riskit.
Vaikka meillä Suomessa liikenneturvallisuuden taso on onnettomuustilastojen lukujen valossa kansainvälistä keskitasoa parempi, on meilläkin mahdollisuus vielä parempaan. Ruotsissa onnettomuusluvut ovat meitä alhaisempia, mutta muutoin esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopan onnettomuusluvut ovat suhteessa liikennemäärään selvästi suuremmat.

Vakava liikenneonnettomuus on lähes aina monen tekijän summa. Huono onni näkyy siinä, että useat erilaiset syyt sattuvat yhteen ja seurauksena on onnettomuus. Konginkankaan onnettomuuden syyt selviävät perusteellisesti, kun tutkijalautakunnan raportti aikanaan julkaistaan.

Julkisuudessa on 23 ihmisen hengen vaatineen onnettomuuden syyksi esitetty liukasta keliä, tien huonoa kuntoa ja rekan paperilastin huonoa kiinnitystä. Näillä tekijöillä on varmaan osuutensa asiassa. Ilmeisesti kuitenkin tässäkin onnettomuudessa on osansa ihmisistä riippuvaisista inhimillisillä tekijöillä.

Mikä sai kuorma-auton perävaunun luistoon ja väärälle kaistalle. Tuskin pelkkä tien liukkaus ja huono kunto. Tiellä kulki paljon myös muita autoja ja myös vastaavia yhdistelmiä, joilla ei ollut vastaavia ongelmia. Joko jokin ihmisestä tai autosta johtuva tekijä aikaansai luiston ja johti onnettomuuteen. Tien yleinen kunto ja liukas keli vaikeuttivat tilannetta, joka ilman näitä tekijöitä, olisi voinut päättyä onnettomuuden asemasta toisin.

Mitä onnettomuuksien välttämiseksi voidaan ja pitäisi tehdä? Tiet ja niiden kunto on asia, jolle voidaan tehdä paljon nykyistä enemmän. Maanteiden kunto ei meillä Suomessa yleisesti ottaen vastaa liikenteen tarpeita. Onnettomuudet ovat yksi seuraus huonokuntoisista teistä. Teiden liukkauden torjunnassa on myös tehostamisen tarvetta, vaikka tiedetään talvi kunnossapidon ongelmat.

Erilaisia kuorma-autoyhdistelmiä koskevissa säännöksissä on myös uudelleen harkinnan tarvetta. Lastinkiinnitykseen ja sen valvontaan pitää kiinnittää enemmän huomiota. Kuljettajien ylipitkät työajat ja näiden työaikojen heikko valvonta on liikenneturvallisuutta heikentävä asia.

Myös asenteissa on korjattavaa. Kuorma-autoliikenteessä alan keskinäinen kilpailu on kärjistynyt siten, että myös se uhkaa liikenneturvallisuutta. Ylipitkät ajoajat, ylikuormat ja huono kuljetuskalusto ovat todellinen ongelma maanteillä.

Lait ja asetukset ovat meillä Suomessa raskaan liikenteen osalta pääosin ajan tasalla. Ongelmana on puuttuva valvonta, joka yhdistyneenä repivään kilpailuun, johtaa sääntöjen ja määräysten laiminlyönteihin.

Ammattiliikenteen itsensä kannalta on tärkeää korjata puutteet. Nyt uhkana on, että kuorma-autoliikenteen toimintaedellytyksiä ryhdytään rajoittamaan muiden liikennemuotojen hyväksi. Kun harvaanasutussa Suomessa maantieliikenne on kustannustehokkain liikennemuoto valtaosassa maata, on asialla myös suuri taloudellinen merkitys.

Maantieliikenteen ongelmat eivät luonnollisesti ole vain alan sisäisiä asioita, vaan niiden korjaamiseksi on poliittisten ja muiden päättäjien pantava nykyistä enemmän painoa. Myös rahaa tarvitaan maanteihin nykyistä selkeästi enemmän.

Viikon henkilö - Petri Neittaanmäki

Kirjoitan henkilökohtaisia ajatuksia viikon henkilöstä. Tämän viikon henkilö on kansanedustaja Petri Neittaanmäki.

Petri Neittaanmäki oli vuonna 1999 valitun eduskunnan nuorin jäsen. Vielä nyt, toisella eduskuntakaudellaan, hän on yksi nuorimmista kansanedustajista; vielä alle kolmikymppinen. Miesedustajista hän lienee edelleen kaikkein nuorin.

Viime eduskuntakaudella istuin hänen kanssaan yhtä aikaa mm eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunnassa. Vaikka Petri Neittaanmäki ei ollut edes silloin vielä syntynyt kun itse olin jo mukana politiikassa, tulimme toimeen keskenämme mainiosti sekä työ- ja tasa-arvovaliokunnan puitteissa, että myös tulevaisuusvaliokunnassa, jossa olimme molemmat jäseninä yhtä aikaa eduskuntakauden lopulla.

Ennen kansanedustajan uraa, yhteiskuntatieteiden maisteri Neittaanmäki, oli europarlamentaarikko Paavo Väyrysen poliittisena erityisavustajana. Petriä on usein julkisuudessa nimitetty Paavo Väyrysen opetuslapseksi tai oppipojaksi. Hänellä onkin ilmeisesti läheiset suhteet entiseen Keskustan puheenjohtajaan Paavo Väyryseen.

Neittaanmäen tausta on vankan keskustalainen, ja nuoresta iästään huolimatta hänellä on jo vankka poliittinen kokemus niin järjestöelämästä kuin kunnallis- ja maakuntapolitiikasta.

Juuri tällä hetkellä Petrin isä, professori Pekka Neittaanmäki, on yksi kärkiehdokkaista Jyväskylän uudeksi kaupunginjohtajaksi.

Kansanedustaja Petri Neittaanmäellä on kaikki edellytykset tulevaisuudessa kuinka näyttävään poliittiseen uraan tahansa, jos sitkeyttä ja motivaatiota riittää.

Risto Kuisma