Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 19.5.2004

Kirjoitan viikoittain kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan. Kerron myös viikon henkilöstä.

Kesäauto

Yli kolmekymmentä vuotta sitten haaveilin, että joskus vielä hankin Porschen. Kun tällaisia ajattelin, minulla ei silloin ollut varaa kunnolla edes polkupyörään. Myöhemmin ajelin ensin Morris Mailerilla, Austin Allegrolla ja Morris Marinalla kunnes vuodesta 1978 lähtien olen ajanut Volvolla. Nyt menossa on kahdeksas Volvo, vuoden 1999 mallia oleva S 80.

Viimeisen parinkymmenen vuoden ajan perheessämme on ollut kaksi autoa, kun Tuijan työ ja toisaalta asuminen maaseudulla on vaatinut toisen kulkuvälineen. "Kakkosautona" on ollut Volvoja, Peugeoteja, Opeleita ja nyt VW Transporter.
"Porsche-haave" on saanut olla kaukaisena haaveena, varsinkin kun Porschen hinnat ovat hiponeet pilviä.

Museoikäisen Porschen hankinta on ollut viime aikoina realistinen mahdollisuus toteuttaa haave. Tänä keväänä ostin kolmekymmentä vuotta vanhan, vuodelta 1974 olevan Porsche 911 S:n. Punainen urheiluauto on se ainoa oikea Porsche, eli klassinen 911 malli.
Auto on aivan alkuperäisessä kunnossa, ainoastaan moottori on vaihdettu myöhemmin uudempaan. Hienossa kunnossa olevalla autolla on kilometrejä takana 200 000 ja moottorilla vajaa 100 000.

Kesäautollani ajelen vain kesäisin ja kauniilla säällä. Kesäautossani on kuusisylinterinen, ilmajäähdytteinen, 3 litran boxer-kone, josta tehoa löytyy yli 200 hv. Kun auto painaa vain vajaat 1000 kiloa niin kiihtyvyyttä ja nopeutta riittää tarpeeksi ja enemmänkin. Vaikka ikää autolla on jo 30 vuotta, on kyse todellisesta urheiluautosta vielä tämän päivän mittapuunkin mukaan. Ohjaus on tehostamaton ja melkein suora, jarrut tehostamattomat, alusta erittäin jäykkä ja kova, kuten urheiluautossa kuuluu olla. Porsche ei ole mikään kaupunkiauto, vaan pääsee oikeuksiin asfalttipintaisella maantiellä ja ehkä parhaiten kilparadalla.

Ei Porsche ilmainen ollut. Hintaluokka oli uuden kunnon moottoripyörän luokkaa. Kun luuni eivät tunnu enää kestävän rajua motocrossia, olen tänä - ja viime kesänä myynyt sekä motocross- että enduropyöräni. Pari vuotta vanhan Hornet 900 katupyörän olen toki säilyttänyt.
Motocross on perheessämme siirtynyt 11-vuotiaan pojanpojan Joonaksen harrastukseksi, joten perheessämme on edelleen pari motocrosspyörää.

Poikani Karrin kanssa kiillotamme ja ihailemme kesäautoa ja muita "aikamiesten leikkikaluja". Onneksi Karrilla on harrastusta ja taitoa myös vehkeiden kunnossapitoon ja kaikkeen siihen liittyvään. Tallissa on odottanut myös jo 10 vuotta kunnostusta vanha Alfa-Romeo GTV urheiluauto.

Viikon henkilö - Juhani Vähähyyppä

Kirjoitan henkilökohtaisia ajatuksia viikon henkilöstä. Tämän viikon henkilö on kunnanjohtaja Juhani Vähähyyppä.

Tapasin kotikuntani Pornaisten nykyisen kunnanjohtajan Juhani Vähähyypän ensi kerran vuonna 1994 Tampereen yliopiston lisensiaattiseminaareissa. Vähähyyppä suoritti myöhemmin hallintotieteen lisensiaatin tutkinnon, mutta omat jatko-opintoni kohti tohtorin tutkintoa ovat edelleen kesken. Eduskuntatyöstä en ole onnistunut irrottamaan riittävästi aikaa ja voimia opiskeluun.

Juhani Vähähyyppä aloitti uutena kunnanjohtajana viime syksynä. Hänellä on takanaan pitkä kunnallinen ura. Hän on toiminut kunnanrakennusmestarina, kunnaninsinöörinä ja ennen Pornaisia Hyrynsalmen kunnanjohtajana. Rakennusmestarin koulutuksen jatkoksi hän on opiskellut insinööriksi (AMK), hallintotieteen maisteriksi ja viimeksi lisensiaatiksi. Kunnioitettavaa ja pitkäjännitteisyyttä vaativaa aherrusta työn ohella.

Kunnanjohtajaksi valinnan yhteydessä keskusteltiin myös hänen iästään, joka oli 57 vuotta. Ikää ei katsottu esteeksi, vaan sopivaksi virkaan. Pornaisten kunnanvaltuusto oli valinnassaan yksimielinen. Lähtökohta vaativaan kunnanjohtajan työhön on siten hyvä.

Pornaisten päättäjät hakivat jämäkkää johtajaa, jolla on kokemusta ja uskottavuutta. Juhani Vähähyypän ensimmäiset kuukaudet ovat alkaneet odotuksia vastaavina.

Risto Kuisma