Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 7.7.2004

Kirjoitan viikoittain kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan. Kerron myös viikon henkilöstä.

Lomastressiä

Talven mittaan tulee lykättyä töitä ja asioita kesälomalle. Kun talvella ei ehdi, niin sitten kesällä, kun on loma ja muutenkin löysempää, kulkee ajatuksenkulku. Kun se kaivattu kesäloma alkaa, ei se tunnukaan lomalta, vaan edessä on vuori tekemättömiä töitä. Ei ihme, jos lomastressi yllättää. Loma pitäisi olla loma eikä aika , jolloin on tehtävä kaikki ne työt, joita ei ole ehtinyt tai jaksanut tehdä aiemmin. Tähän tilanteeseen joutuu, kun töitä ja itselle asetettuja vaatimuksia on liikaa voimiin nähden.

Yksi loman hyvä puoli on se, että ei ole kalenteriorjuutta eikä minuuttiaikataulua, kuten tavallisesti. Tämäkään ei oikein tahdo toteutua. Rästitöitä ja muita tavoitteita on niin paljon, että loma on ohjelmoitu täyteen aikatauluja ennen kuin se alkaa. Muutenkin tulee suunniteltua ja ohjelmoitua myös vapaa-aika liian tarkkaan.

Tänä vuonna eduskunta istui kesäkuun loppuun. Kun lisäksi itselläni oli kesäkuun lopussa kaksi Pohjoismaiden Neuvoston kokousta, ei rästitöitä päässyt purkamaan, kun vasta heinäkuussa.

Loman ensimmäisen viikon vietän vaimon ja pojanpoikani Joonaksen kanssa suunnistuksen merkeissä. Osallistumme Kainuun Rastiviikolle, joka tänä vuonna pidetään Suomussalmella. Joonas kilpailee 12-vuotiaiden ja minä 55-vuotiaiden sarjassa. Tuija ja saksanpaimenkoiramme Bianca kuuluvat huoltojoukkoihin. Kilpailemme neljässä osakilpailussa ja kahtena välipäivänä lomailemme muutoin.

Kun olemme majoittuneet Kiannon Kuohuihin Ämmänsaareen, on uintia ohjelmassa päivittäin ja runsaasti. Paikka on tuttu, olimme siellä viisi vuotta sitten rastiviikolla ja silloin Joonas oppi siellä Tuijan opettamana lopullisesti uimaan.

Kainuun jälkeen suuntaamme mökille Virolahteen, jossa on laiturinteko ja muuta vuosittaista korjausta ja huoltoa. Puolessavälissä kuuta on myös puhetilaisuus Haminassa.

Myös Kallislahden poikien vuosittainen tapaaminen Savonlinnassa on heinäkuun puolessavälissä. FIN5 suunnistusviikko on tällä kertaa kotikulmilla Laukkoskella ja Sipoossa. Joonaksen kanssa kilpailemme jälleen viikon suunnistuksessa, joten meille molemmille tulee heinäkuussa yhdeksän kilpailua.

Heinäkuun loppupäivinä on Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan kesäkokous Mikkelissä, joten eduskuntakaan ei täysin lomaile. Suuri valiokunta kokoontuu myös kerran heinäkuussa, koska EU lomailee vasta elokuussa.

Elokuu alkaa sitten olla kalenterimerkintöjä täynnä, joten stressi tulee, kun ajattelee, milloin ehdin tehdä ne rästityöt, jotka ovat suunnitelmissa. Laukkosken Työväenyhdistyksen 100-vuotishistoria pitäisi saada valmiiksi, kotitaloa tulisi laittaa, mökkiä kunnostaa, metsäpalstalla tehdä töitä, kirjoitustöitä on mielessä ja niin edespäin.

Elokuuksi on suunnitelmana juosta ensin puolimaraton ja sitten 29:s kokomaraton. Pari vuotta sitten loukkaantunut nilkka on nyt kestänyt kohtuullisen hyvin ja harjoituskilometrejä on kertynyt melkoisesti. Suunnistuskilpailujen perusteella myös kunto vaikuttaa melko hyvältä.

Niin ja kesällä pitäisi lomailla ja levätä, jotta jaksaisi sitten taas vuoden olla tehokas. Kansanedustaja ei kuitenkaan ole käytännössä lomalla koskaan , vaan on kansanedustaja 24 tuntia vuorokaudessa ja 365 päivää vuodessa. Tämä tosiasia on iskostunut alitajuntaan vuosien mittaan liiankin syvälle.

Viikon henkilö - Sinikka Mönkäre

Ennen eduskuntavuosia en Sinikka Mönkärettä juuri lähemmin tuntenut. Hän tuli neljän vuoden tauon jälkeen uudelleen Eduskuntaan vuonna 1995. Melko pian hän nousi Lipposen I-hallituksen ministeriksi. Siitä lähtien hän on ollut ministerinä yhtäjaksoisesti kohta kymmenen vuotta kolmessa perättäisessä hallituksessa. Jo nyt hän on Suomen pitkäaikaisin naisministeri. Hän aloitti sosiaali- ja terveysministerinä, jatkoi työministerinä, siirtyi kauppa- ja teollisuusministeriksi ja nyt palasi uudelleen sosiaali- ja terveysministeriksi.

Siviiliammatiltaan lääkäri Mönkare väitteli tohtoriksi vuonna 1984. Kunnallispolitiikan hän aloitti Imatran valtuustossa jo vuonna 1980 ja on toiminut myös kotikuntansa valtuuston puheenjohtajana.

Sinikka Mönkäreen juuret ovat lujasti Kymenlaaksossa. Hän kuuluu 1947 syntyneenä samaan sukupolveen kuin minäkin. Hän on asiallinen ja pätevä, kuten pitkä ministerin ura osoittaa. Nyt hän on ehdolla Suomen EU-komissaariksi, johon hän on erinomaisen sopiva ja pätevä. Hänessä on myös ainesta SDP:n seuraavaksi puheenjohtajaksi. Liekö sitten pyrkyä.
Ennen edellistä SDP:n puoluekokousta Sinikka Mönkäreen nimi oli esillä puolueen johtotehtäviin, mutta lähinnä oman piirin esityksen puuttuessa hän ei ollut virallisesti ehdolla varapuheenjohtajaksi, johon hänellä olisi ollut kannatusta.

En lainkaan hämmästelisi, mikäli Sinikka Mönkäreen poliittinen ura jatkaisi vielä nousua.

Risto Kuisma