Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 14.7.2004

Kirjoitan viikoittain kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan. Kerron myös viikon henkilöstä.

Kesäjuttuja

Ei kesää ilman kesäjuttuja ja ilman poliittisia kesäuutisia. Vielä ei ole ilmennyt tämän kesän Ruokolahden leijonaa, mutta poliittisia kesäpuheita sitäkin enemmän.

Perinteisten tyhjän uutisajan juttujen ohella heinäkuussa ovat olleet julkisuuteen päin aktiivisia niin pääministeri kuin myös Tasavallan Presidentti. Liekö lähestyvät presidentinvaalit syy aktiivisuuden lisäykseen. Toisaalta huimat , "pohjoiskorealaiset", suosioluvut antavat pontta esiintymisille.
Kansanedustaja ja SDP:n puoluehallituksen jäsen jo kolmannessa polvessa, turkulainen, nuori Heli Paasio vaati Uutispäivä Demarin palstoilla puheenjohtaja Paavo Lipposelta ilmoitusta SDP:n puheenjohtajuudesta luopumisesta. Tämä ja ehdotus, että Lipponen jättäisi jo nyt puheenjohtajan tehtävät varapuheenjohtajalle, ärsyttivät ainakin minua niin, että muutenkin huonosti virittynyt lomamieli meni aivan pilalle.
Kiittämättömyys on maailman palkka, näyttää olevan edelleen totta. Kuka olisi yhtä hyvin selvittänyt Suomen suurista vaikeuksista kuin Lipponen pääministerinä ja SDP:n puheenjohtajana. Se ei käynyt itsestään, vaan vaatii poikkeuksellisen suurta kykyä, työtä, taitoa ja sitkeyttä. Samalla Lipponen pystyi pitämään SDP:n johtavana puolueena Suomessa. Tämä on saavutus, johon ei taida kukaan aiempi SDP:n puheenjohtaja vastaavassa tilanteessa yhtä hyvin pystyneen.
Sen sijaan, että olemme huolissamme siitä, milloin Lipponen ilmoittaa luopumisesta, meidän pitäisi olla huolissamme siitä, mistä löytyy yhtä hyvä seuraaja hänelle, jos Paavo Lipponen ei enää suostu jatkamaan.
Ei uusi, valittu puoluejohtaja automaattisesti kasva johtajaksi, joka pystyy johtamaan puoluetta ja tarvittaessa koko maata. Tästä seikasta on meillä SDP:ssä ja myös muissa puolueissa paljon kokemusta.
Mukavista miehistä ja naisista tulee harvoin hyviä johtajia, vaikka heitä usein demokratiassa johtajiksi valitaankin. Vahva johtaja herättävää vahvoja vastavoimia, on vanha totuus, joka on koskenut myös Paavo Lipposta. Voimakas johtaja joutuu pakosta astumaan monille aroille varpaille, jotta hän voi hoitaa hänelle uskotun johtotehtävän parhaalla mahdollisella tavalla.

Viikon henkilö - Olli Rehn

En juuri tunne uutta pätkäkomissaari Olli Rehniä henkilökohtaisesti. Paremmin tunnen henkilökohtaisesti oikeastaan hänen äitinsä Vuokko Rehnin, joka oli kansanedustajana vuodet 1995-99.
Olli Rehn liittyi siihen joukkoon, joka politiikasta pudottuaan, nousee entistä paremmalle virkapaikalle ja ainakin korkeammille ansioille.
Olli Rehn toimi 1990-luvulla yhden kauden kansanedustajana. Hän tuli eduskunnan valitsemana 1995 EU-parlamentin jäseneksi, mutta tippui sieltä vuoden 1996 vaaleissa.
Sen jälkeen Rehn opiskeli Englannissa valtiotieteen tohtoriksi, toimi Erkki Liikasen johtavana avustajana Brysselissä ja määräaikaisena professorina Helsingin Yliopistossa.

Julkisuutta hän sai kuitenkin eniten toimiessaan Alpo Rusin avustajana ja intohimoisena julkisena puolustajana Rusin epäillyssä ns. Stasi-jutussa.

Ennen komissaarinimitystä Olli Rehn oli pääministeri Matti Vanhasen talouspoliittisen avustajan, Mari-Kaisa Aulan, äitiyslomasijainen. Sitä ennen hän ehti toimia kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen avustajana.

Vaikka Rehn nimitettiin Liikasen loppukaudeksi, on hän ehdolla myös uudeksi Suomen komissaariksi, kun uusi EU- komissio syksyllä valitaan.

Vaikka sekä Rehn että Liikanen ovat mikkeliläisiä, ovat heidän taustansa melko erilaisia.
Sosialidemokraatti Erkki Liikanen oli pitkäaikainen kansanedustaja ja suuri kansansuosikki vaali vaalilta. Hän menestyi myös oman puolueensa valtapelissä toimien mm puoluesihteerinä ja valtiovarainministerinä. Liikasella oli ennen komissaarinimitystä korkea EU-suurlähettilään virka ja nyt hän aloitti Suomen Pankin pääjohtajana.
Keskustalaisen Rehnin ura jäi yhteen kauteen eduskunnassa ja pariin vuoteen meppinä. Hän toimi 1990-luvun alussa keskustan varapuheenjohtajana, mutta ei onnistunut nousemaan puolueen varsinaiseen johtoon.
Nyt Olli Rehn on todella merkittävällä paikalla. Onnistuminen siinä ei ole tärkeää vain hänelle itselleen, vaan koko Suomelle.
Aika näyttää, onnistuuko hän nousemaan samaan asemaan kuin ilmeisen menestynyt edeltäjänsä Erkki Liikanen.

Risto Kuisma