Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 15.9.2004

Kirjoitan viikoittain ajankohtaisen kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan tai tapahtumaan. Kerron myös viikon henkilöstä omia vaikutelmia.

Punamultabudjetti

Valtion vuoden 2005 tulo- ja menoarvion käsittely eduskunnassa alkaa tällä viikolla. Heti keskustelun aluksi yli 100 kansanedustajaa varasi puheenvuoron. Budjetin lähetekeskustelusta tulee pitkä.

Talousarvio on tavallaan ehdollinen esitys. Hallitus ilmoitti heti käsittelyn aluksi valtionvarainministeri Antti Kalliomäen esittelypuheessa, että hallitus täydentää esitystä myöhemmin syksyllä. Ehtona on laajan työmarkkinaratkaisun syntyminen. Tosiasiassa hallitus joutuu korjaamaan esitystään, vaikka tupoa ei syntyisikään.

Vaikka laajan tupon syntyminen on asia, jota kannattaa edistää, on hallitus nyt mennyt pitkälle pois normaalista perustuslaillisesta menettelystä.

Hallitus ja viimekädessä eduskunta ovat vastuussa kansalaisille. Tämä pitää paikkansa erityisesti budjettiin nähden. Talousarvion tosiasiallinen siirto tupo-pöytään on vallanjaon kannalta virhe.
Tällainen tupo-kytkentä ei ole myöskään työmarkkinajärjestöjen kannalta hyvä. Demokratia ja korporativismi eivät ole sama asia.
Kolmikanta-yhteistyötä tarvitaan. Se on kuitenkin eri asia, kuin työmarkkinajärjestöjen kytkentä vallankäytön osaksi.

Kalliomäen budjetti on punamultabudjetti. Vähän hyvää sinne ja tänne. Mitään selvää painopistettä ei siinä ole. Talousarviossa ei voi nähdä mitään suurta virhettä. Tosin tärkeimmät ratkaisut on lykätty tupo-kierroksen yli. Muutoinkin vaikeita kysymyksiä on jo ennen budjettia lykätty eteenpäin. Matti Vanhasen hallitus vaikuttaa saamattomalta verrattuna Lipposen hallituksiin.

Suomen ongelmat ovat entisellään. Työttömyys on suurta, kuten se on ollut jo yli vuosikymmenen. Työnteon kannattavuus on edelleen huonoa. Alkoholi- ja päihdeongelmat ovat edelleen ratkaisematta. Päinvastoin viinan veroalennus on huonontanut tuntuvasti tilannetta. Hallitus seuraa tilannetta pääosin neuvottomana ja toimettomana.

Teiden huono kunto on edelleen vaikea ongelma. Epäkohtia hyvinvointivaltiossa riittää. Matti Vanhasen punamultahallitus on toistaiseksi harjoittanut matalan profiilin politiikkaa. Toiminta on ollut arkipäiväistä, rutiininomaista ja jonkin verran vanhaa pahamaineista lehmänkauppapolitiikkaa muistuttavaa "sulle-mulle-jakopolitiikkaa".
Aika näyttää onko tällainen sävyisä ja virheitä välttämään pyrkivä toiminta riittävää.

Viikon henkilö - Ensio Miettinen

Tutustuin Ensio Miettiseen 1990-luvun alussa yhteisen ystävämme Reijo Ojutkankaan välityksellä. Vaikka taustamme ovat aikalailla erilaiset, huomasimme että ajatuksissamme oli paljon yhteistä. Olemme jonkinlaisia sukulaissieluja.

Diplomi-insinööri Ensio Miettinen loi pienestä autotallista aloittaneesta insinööritoimistosta nykyisen Ensto-yrityskonsernin, joka työllistää tuhansia ihmisiä Suomessa ja myös monissa muissa maissa. Yrityksen kotipaikka on Porvoo, mutta Miettisten juuret ovat Viipurissa, josta Ensio Miettisen isä siirtyi Porvooseen.

Kun tapasimme, Ensio Miettinen oli Enston toimitusjohtaja; sittemmin hallituksen puheenjohtaja ja nyt hän on yhtiön perustajan kunnia-asemassa. Ensiolla on ikää jo yli 70 vuotta.

Tällä viikolla julkistettiin jälleen Ension ja professori Risto Harisalon yhteinen kirja hyvinvointivaltiosta. He ovat kirjoittaneet yhdessä jo monta kirjaa yhteiskunnasta.
Ensimmäisen kirjan Ension Miettinen kirjoitti 1990-luvun alussa filosofi Esa Saarisen kanssa. Kirja herätti silloin melkoista huomiota. Menestyvän yrittäjän ja tunnetun julkkisfilosofin yhteistyö oli epätavallista.

Vaikka Ension Miettinen on erittäin menestynyt yritysjohtaja, on hän myös filosofi. Hänen ajattelunsa on omaperäistä, luovaa ja rohkeaa. Filosofia perustuu paitsi perusteelliseen pohdintaan niin myös pitkään ja vankkaan elämänkokemukseen.

Ensio Miettinen on myös erittäin laajasti sivistynyt. Hän ei ole turhaan myös tekniikan tohtori h.c. Hän ei ole vain filosofinen ajattelija, vaan myös luova ajattelija, jolla on nimissään lukuisa joukko sähköalan patentteja.

Yhteydenpito Ensio Miettisen kanssa on antanut myös minulle paljon ajateltavaa. Ensio Miettinen ei ole vähimmässäkään määrin poliitikko. Toisaalta hän on aina pitänyt yhteyttä ja häntä on kuunneltu aivan Suomen ylintä poliittista johtoa myöten.

Risto Kuisma