Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 3.11.2004

Kolmen sukupolven elämää

Minulla on ollut ilo elää vuodesta 1999 lähtien kolmen sukupolven perheyhteisössä. Ainoa lapsemme, Karri, muutti naapuritaloon perheineen vajaa kuusi vuotta sitten. Talomme sijaitsevat toisistaan noin kymmenen metrin päässä. Tosin välissä on aita koiria varten. Sekin rakennettiin jo ennen kuin talot palasivat jälleen samaan perheeseen.

Omakotitalomme ovat Laukkosken vanhan kyläkoulun tontilla. Jo alun perin nämä kaksi uudempaa taloa rakennettiin koulun tontille saman kolmen sukupolven perheen tarpeisiin. Vanha koulu toimi silloin soitinrakentajan työpajana. Kun edelliset omistajat myivät talot, ne erotettiin virallisesti eri kiinteistöiksi. Nyt vielä vanha koulu on erään helsinkiläisen perheen vähän käytettynä kesämökkinä. Sen hankkiminen ei minulta ole vielä onnistunut.

Perheyhteisössä elävät lisäkseni vaimoni Tuija, poikani Karri, miniäni Irja ja lapsenlapseni 11-vuotias Joonas ja vuoden vanha Anni-Alisa. Kanssakäymisemme on päivittäistä. Kuitenkin meillä on eri talot ja mahdollisuus omaan rauhaan. Erityisesti lapset eivät tee eroja talojen välillä; ei myöskään poikamme Karri.

Joonas yöpyy usein kavereineen talomme tornissa. Anni-Alisa on nykyään kahtena päivänä viikossa meillä vakituisesti hoidossa, kun molemmilla vanhemmilla on vakituisia menoja.

Kun asumme yhdessä on meillä luonnollisesti paljon yhteisiä välineitä, työkaluja ja sellaista. Myös kasvimaa on yhteinen.

Viime viikonlopun ja vähän kauemmin Karri ja Irja olivat Ruotsissa. Lapset olivat meillä. Siinä sai kosketuksen lapsiperheen arkeen. Erityisesti vuoden vanha Anni laittoi vipinää ja sotki päivärutiinit.

Kun meillä molemmilla on Tuijan kanssa vaativat työt, ne asettavat rajoituksia ajankäytölle. Jouduin itse lähtemään sunnuntaina Ruotsiin ja Tuijalle jäi yksin huoleksi lapset, koira ja talot. Kun Joonaksella oli, kuten tavallisesti, jääkiekko-ottelu Helsingissä, tuli Tuijan päivästä tiivis.

Vaikka yhteydenpitomme oli tiivistä jo aiemmin, on nykyisessä asumis- ja elämismuodossa monia hyötyjä ja paljon iloa. Hyötyjä on sekä nuorille että vanhoille ja lapsille sekä aikuisille. Samalla siirtyy kulttuuri, tavat ja perinne luontevasti sukupolvelta toiselle. Erityisesti lasten kannalta tällainen yhteisö, jossa on läsnä neljä aikuista, on turvallinen. Turvallisuus on lasten kannalta tärkein hyvän elämän edellytys.

Viikon henkilö - Joonas Kuisma

Pojanpoikani Joonas on nyt 11-vuotias, syntynyt 9.5.1993. Joonas on hyvin läheinen. Olen viettänyt hänen kanssaan paljon aikaa. Ennen kuin muutimme asumaan lähekkäin, hän oli usein meillä ja vietimme lomia säännöllisesti yhdessä.

Joonas on hyvin urheilullinen. Jääkiekko on suosikkilaji. Hän on pelannut 6-vuotiaasta asti Jokerit -93 joukkueessa, jota pidetään ikäluokkansa Suomen parhaana. Joukkue on kulkenut sarjoissa ja turnauksissa voitosta voittoon. Käytännössä joukkue on ollut jo vuosia voittamaton.

Joonas on hyvä hiihtäjä, ajaa motocrossia, pelaa jalkapalloa jne. Yhteinen harrastuksemme on ollut myös suunnistus. Esimerkiksi viime kesänä osallistuimme yhdessä sekä Kainuun Rastiviikolle että FIN 5-Rastiviikolle.

Joonas on vilkas ja malttamaton, joka ei ole aina hyvä ominaisuus koulussa. Hän on myös kätevä ja nokkela. Joonas on myös kiltti. Joonas on hämmästyttävän paljon samanlainen kuin isänsä Karri samassa iässä.

Ensi vuodenvaihteessa menemme Joonaksen ja Karrin kanssa yhdessä maailman suurimpaan juniorijääkiekkoturnaukseen Torontoon, Kanadaan. Joonas pelaa, Karri on joukkueen huoltaja ja itse olen mukana kannatusjoukoissa.

Risto Kuisma