Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 9.2.2005

Kirjoitan viikoittain ajankohtaisen kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan tai tapahtumaan. Kerron myös viikon henkilöstä omia vaikutelmia.

Vasemmiston yhteistyö

Julkisuuteen vuodatettu Vasemmistoliiton piirissä laadittu muistio käynnisti - jälleen kerran - keskustelun vasemmiston yhteistyöstä. Tosiasiassa kuitenkin on enemmän kysymys Vasemmistoliiton sisäisestä keskustelusta.

Jääminen pari vuotta sitten oppositioon toi Vasemmistoliiton totuuden eteen. Osallistuminen kahdeksan vuoden ajan Lipposen hallituksiin antoi Vasemmistoliitolle ja puolueen aktiiveille tunteen vallasta ja myös jotain vaikutusmahdollisuuksia.

Nyt oppositiossa SKDL:n ja SKP:n perilliset ovat sen totuuden edessä, että tällä menolla puolue kuivuu vähitellen olemattomiin. Kannatus on jo alle kymmenen prosenttia ja takana on kuudet peräkkäiset hävityt vaalit. Tulevaisuus ei näytä yhtään paremmalta. Nykyinen 19 kansanedustajan eduskuntaryhmä voi jo seuraavissa vaaleissa puolittua, kun vaalipiirikohtainen tosiasiallinen äänikynnys alkaa purra.

Ei ihme, että Vasemmistoliiton parhaiten organisoitunut ja kohtuullisesti menestynyt ammattiyhdistyssiipi on alkanut katsoa SDP:n suuntaan. Ilman ay-liikkeen tovereiden apua Vasemmistoliitto on enemmän kuin pulassa.

Puolueen puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen toiminta ja lausunnot ovat hämmentäneet lisää sisäistä keitosta. Siimes julisti, ettei hän ole koskaan ollut minkäänlainen sosialisti. Tätä olen itsekin epäillyt, kun olen seurannut hänen poukkoilevaa ajatuksenjuoksuaan, josta ja jonka arvopohjasta on ollut vaikea saada mitään tolkkua.

On enemmän kuin vaikeaa olla mukana puolueessa, jonka arvopohjaa ei hyväksy. Yksinkertaisesti vaikuttaa, että Suvi-Anne Siimes on väärässä puolueessa ja vieläpä tuon väärän puolueen johtaja.

Vasemmiston yhteistyö toteutuu näillä näkymin ilman mitään järjestöllisiä tai organisaatiollisia toimia. Ihmiset siirtyvät ja liittyvät henkilökohtaisella tasolla yhä useammin Vasemmistoliiton sijasta Sosialidemokraatteihin. Kun SKDL:n kannatus oli parhaimmillaan 25 prosenttia, on enemmän kuin puolet kannatuksesta siirtynyt muihin puolueisiin. SDP on saanut tästä siirtymästä vain pienen osan. Vasemmistoliiton kuihtuminen ei välttämättä jatkossakaan lisää automaattisesti SDP:n vaalikannatusta. Lisääntyykö SDP:n kannatus puolueiden järjestöllisellä yhtymisellä, kuten muistion laatijat olettavat, on toinen juttu.

Tässä vaiheessa keskustelua käydään Vasemmistoliiton sisällä. Sosialidemokraatit seuraavat sitä sivusta. Jos Vasemmistoliiton keskustelut johtavat muistion esittämiin johtopäätöksiin, on selvä, että keskustelu koskee sitten myös SDP:tä. Eri asia on sitten mihin nuo puolueiden väliset keskustelut johtavat. Tästä tarvitaan keskustelua SDP:n sisällä sekä epävirallisella, mutta myös virallisella tasolla.

Viikon henkilö - Timo Roppola

Keskustelin tiistaina 8.2.2005 Metalliliiton toimitsija Timo Roppolan kanssa YLE:n Aamu TV:ssä. Aiheena oli muistio, jonka toinen laatija Roppola on.

Olen tuntenut Timo Roppolan jo nuoresta pojasta asti. Timo isä, Leo Roppola, tuli AKT:hen toimitsijaksi muutama kuukausi aiemmin kuin minä vuoden 1975 alussa. Myöhemmin, kun vuonna 1978 tulin valituksi Tampereen liittokokouksessa AKT:n puheenjohtajaksi, samassa kokouksessa myös Leo Roppola valittiin AKT:n johtoon, II-sihteeriksi. Roppola oli samalla silloisen AKT:n kansandemokraattisen ryhmän ykkösmies.

Tulimme Timo Roppolan isän, Leon, kanssa toimeen mainiosti. Leo Roppola jäi eläkkeelle hieman ennemmin kuin itse jäin pois AKT:stä vuonna 1994.

Timo Roppola oli myös AKT:n jäsen ja töissä Helsingin satamassa. Varsinaisen työuran Timo on kuitenkin tehnyt toimitsijana. Alku oli Nuorisoliitossa, sitten SAK:ssa, Vasemmistoliitossa ja nyt viime vuodet Metallityöväen Liitossa.

Timo Roppola ei ole julkisuudessa laajasti tunnettu, mutta on tärkeä ja vaikutusvaltainen taustavaikuttaja Vasemmistoliitossa ja erityisesti Vasemmistoliiton ammattiyhdistyssiivessä.

Risto Kuisma