Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 23.2.2005

Kirjoitan viikoittain ajankohtaisen kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan tai tapahtumaan. Kerron myös viikon henkilöstä omia vaikutelmia.

Kuka vastaa valtionyhtiöistä?

Telia-Soneran joukkoirtisanomiset ovat aiheellisesti nostaneet esiin, jälleen kerran, valtion roolin yritystoiminnassa. Samalla kun Sonera ilmoitti jättimäisistä yli miljardin euron voitoista, yhtiö ilmoitti joukkoirtisanomisista.

Aiheellisesti on kysytty, mikä on valtion omistajavastuu? Maan hallitus levittelee käsiään ja toteaa "mantran" tavoin, että Telia-Sonera on pörssiyhtiö, johon ei voi vaikuttaa. Jos omistaja ei voi vaikuttaa pörssiyhtiöön, niin kuka sitten?

Tietysti omistaja voi vaikuttaa. Tavalliset omistajat, kapitalistit, vaikuttavat ja myös erittäin voimakkaasti, sen voimme tiedotusvälineissä lukea päivittäin. Valtio on omistajana passiivinen. Se on jättänyt omistusoikeuteen kuuluvan vallankäytön palkatun johdon ja muiden omistajien tehtäväksi. Miksi valtio sitten ylipäänsä omistaa yhtiöitä ja erityisesti pörssiyhtiöitä, kun se ei kykene eikä halua käyttää valtaa. Vastuuta valtio-omistaja ei voi tosiasiallisesti välttää, vaikka se sitä yrittää.

Telia-Soneran juuret ovat valtion Posti-Telessä. Se yhtiöitettiin, jaettiin ja vietiin pörssiin. Lopuksi yhtiö fuusioitiin ruotsalaiseen Teliaan. Sonera-seikkailun sivutuotteena myös Postista tuli osakeyhtiö, joka tosin on tiukasti valtion omistuksessa eikä, ainakaan vielä, pörssissä.

Posti on tärkeä osa julkisia peruspalveluja. Suomen perustuslain mukaan niistä vastaa valtio. Valtion oikea organisaatiomuoto on virasto tai laitos; ei osakeyhtiö. Osakeyhtiön ainoa päämäärä on lainsäädännön mukaan mahdollisimman suuren voiton tuottaminen yhtiöön sijoitetulle pääomalle. On selvää, ettei voitto ole valtion päämäärä, ei myöskään minkään peruspalvelun, ei postin palvelunkaan tavoite.

Postin ja eräiden muiden valtion peruspalveluihin kuuluvien laitosten yhtiöittäminen on ollut vakava virhe. Pidän sitä myös perustuslain, jos ei kirjaimen, niin hengen vastaisena.

Julkisia tehtäviä on hoidettava sitä varten olevissa organisaatiomuodoissa. Tätä edellyttää avoimuus, julkisuus, demokratia ja valtion vastuu peruspalveluista. Valtionyhtiöissä yhdistyvät nyt luvattoman usein yksityisen yrityksen ja julkisen toiminnan huonot puolet.

Valtion yhtiöitten olemassaolo olisi otettava perusteelliseen harkintaan.

Viikon henkilö - Sulo Maanonen

Tutustuin Sulo Maanoseen jo 1970-luvulla ammattiyhdistysliikkeessä. Hän toimi pitkään Metallityöväenliiton järjestösihteerinä ja oli muutenkin merkittävä vaikuttaja SAK:laisessa ammattiyhdistysliikkeessä.

Sulo Maanonen siirtyi 1990-luvun alussa eläkkeelle. Tämän jälkeen karjalaissyntyinen Maanonen on toiminut aktiivisesti karjalaisten järjestötoiminnassa. Viimeiset kuusi vuotta Sulo on ollut Karjalan Liiton ensimmäinen varapuheenjohtaja.

Parin kuukauden päästä pidettävässä liittokokouksessa Sulo jättää tehtävän, koska täytti viime vuonna 75 vuotta.

Sulo Maanonen on tehnyt paljon työtä Karjalan Liitossa. Hän on käyttänyt siihen myös paljon aikaa. Tavanomaisesti hän on ollut läsnä 1-2 päivää viikossa liiton Karjala-talossa olevassa toimistossa.

Ammattiyhdistysliikkeen ohella Sulo Maanonen on toiminut aktiivisesti sosialidemokraattisissa järjestöissä. Maanosen edustama, Karjalassa syntynyt, sukupolvi on kaiken kaikkiaan väistymässä yhteiskunnan ja järjestöjen johtopaikoilta.

Risto Kuisma