Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 23.3.2005

Kirjoitan viikoittain ajankohtaisen kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan tai tapahtumaan. Kerron myös viikon henkilöstä omia vaikutelmia.

Onko politiikassa sisältöä?

Politiikka on muuttunut hallinnoinniksi. Sisältö on kadonnut. Tavoitteet ja aatteet ovat muuttuneet yleiseksi sanahelinäksi. Samalla poliitikot ja puolueet ovat hukanneet aatteet. Tai oikeammin politiikassa menestyvät ihmiset, joista monilla ei näytä olevan mitään suurta tavoitetta, aatteesta puhumattakaan. Tai oikeastaan monilla nykypoliitikoilla on tavoite; se on valta ja henkilökohtainen menestys. Kaikki poliitikot havittelevat valtaa, se on luonnollista, mutta vallan tulisi olla vain väline, ei päämäärä.

Itse haluan valtaa, jotta voisin toteuttaa poliittiset tavoitteeni; työnteon arvostuksen nousun, työttömyyden kitkemisen ja oikeudenmukaisuuden.

Nyt liian monelle poliitikolle valta on päämäärä. Kun sitten sitä valtaa tulee, ei tiedetä, mihin sitä käytetään. Politikointi kutistuu kamppailuksi vallan säilymisestä ja lisävallan hankkimisesta. Politiikka on silloin hallinnointia, peliä ja juonittelua.

Aiemmin politiikassa tarvittiin menestykseen viisaita ajatuksia, tavoitteita ja keinoja niiden toteuttamiseksi. Lisäksi tarvittiin näyttöä kyvyistä, koulutusta ja kokemusta. Nykypolitiikassa tärkeää on hyvät kaverit, jotka pönkittävät uraa ylöspäin. Tämä hissi toimii usein myös vastavuoroisesti; minä autan sinua parempiin asemiin, niin palkaksi sinä teet saman minulle. Tämä peli on minulle vierasta ja vastenmielistä. Itse en tuota peliä osaa enkä halua pelata.

Vanhanaikaisia aatepoliitikkoja on vielä eduskunnassa, mutta he ovat enemmän tai vähemmän sivuraiteilla.

Pelipoliitikotkin joutuvat ottamaan huomioon talouden tosiasiat. Tällöin talous nousee aatteen ja sisältötavoitteen paikalle politiikan päämääräksi. Itse olen korostanut aina terveen talouden tärkeyttä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että politiikan sisältö määrätään valtionvarainministeriössä, kuten nyt tapahtuu.

Sosialidemokraattien puoluekokous lähestyy. Tunnelmat ovat aneemiset. Edes puolueen puheenjohtajasta ei näytä syntyvän kunnon keskustelua. Asetelmat ovat semmoiset, että mietitään omia valta-asemia ja pelätään vaarantaa niitä.

Lehdistö on kertonut uuden puheenjohtajan nimen ja siihen kaikki varteenotettavat nimet näyttävät tyytyvän.

Viikon henkilö - Tuula Haatainen

Paremmin tutustuin Tuula Haataiseen, kun hän nousi varapaikalta eduskuntaan syksyllä 1996 EU-vaalien jälkeen, kun kansanedustaja Reino Paasilinna tuli valituksi Euroopan Parlamentin jäseneksi ja erosi eduskunnasta.

Ennen kansanedustajan uraa Tuula Haatainen oli sos.dem. Naisliiton pääsihteeri 1989-1996. Koulutukseltaan Savossa, Vehmersalmella, syntynyt Haatainen on sairaanhoitaja ja valtiotieteen maisteri. Helsinkiläinen Haatainen on naimisissa SAK:n lakimiehenä toimivan Janne Metsämäen kanssa.

Eduskunnassa ja muutoinkin Haatainen on erikoistunut sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Hänen valintaansa 2003 opetusministeriksi pidettiin yllättävänä. Luonnollisempi ministerin tehtävä olisi ollut sosiaali- ja terveysministeriössä.

Tuula Haatainen ilmoittautui ehdokkaaksi SDP:n uudeksi puheenjohtajaksi, joka valitaan kesäkuussa Jyväskylässä. Kun Tarja Filatov ei lähtenyt mukaan, niin Naisliitto tarvitsi jonkun muun ehdokkaan ja luonnollinen vaihtoehto oli Haatainen. Edellisessä puoluekokouksessa hän oli ehdolla varapuheenjohtajaksi.

Opetusministeri Tuula Haatainen on uskottava vastaehdokas Eero Heinäluomalle. Kuitenkaan tässä vaiheessa kovin moni ei usko, että Tuula Haatainen voisi lyödä puoluesihteeri Heinäluoman puheenjohtajavaalissa.

Risto Kuisma