Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 6.4.2005

Kirjoitan viikoittain ajankohtaisen kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan tai tapahtumaan. Kerron myös viikon henkilöstä omia vaikutelmia.

Uskomaton juttu - Päitsin maaliin

Ajoin 70:n Päijänteen Ympäriajon maaliin. Uskomaton juttu ja uskomaton kilpailu. Vantaan Lavangosta läksin perjantaina 1.4.2005 kello 16.42 ja sinne palasin kaksi vuorokautta myöhemmin sunnuntaina 3.4. vähän ennen kello 17.

Reitti kulki metsiä ja pikkuteitä myöten Vantaa - Lahti - Heinola - Sysmä - Jyväskylä - Jämsä - Evo - Lahti - Helsinki. Matkaa tuli lähes tuhat kilometriä. Perjantaina ajoin kilpaa lähes kuusi tuntia, lauantaina yli kuusitoista tuntia ja sunnuntaina yli kuusi tuntia.

Reitillä oli 20 maastokoetta (pikataivalta) joista osa ajettiin pimeässä. Niihin kului aikaa minulta lähes 8 tuntia. Lyhimmät pikataipaleet kestivät vajaa 10 minuuttia ja pisimmät 46 minuuttia.

Maastokokeet ajettiin metsissä, pelloilla, kivikoissa, kallioilla ja tosi pahoissa paikoissa lumessa, mudassa, vedessä ja jäällä. Ne olivat fyysisesti rankkoja, mutta myös monesti pelottavia. Ylös pystysuoria kallioita ja jyrkkiä pudotuksia rotkoihin. Kapeita lankkuja myöten yli ojien ja purojen. Pahimpia olivat jyrkät, kivikkoiset ylä- ja alamäet jotka olivat myös vaarallisia.

Kaaduin kolmen päivän aikana kymmeniä kertoja. Kärsin vilua ja kylmyyttä pitkillä siirtymätaipaleilla hikisenä ja likomärkänä pimeässä illassa hyytävässä viimassa.

Muutaman kerran kaaduin pahasti. Heti ensimmäisenä päivänä oikea jalka jäi pahasti moottoripyörän ja puun väliin. Tuloksena oli paha ruhjevamma ja muodottomaksi turvonnut jalka. Jatkoin kuitenkin maaliin asti. Kolhin myös vasemman polveni, joka paisui pallon kokoiseksi. Oikea käsi oli maalissa voimaton. Käsi on puutunut ja hermo puristuksissa niin, ettei kädellä onnistu edes kirjoitustyö.

Maalista menin suoraan lääkäriin. Onneksi röntgentutkimus osoitti, että luut olivat ehjät. Nyt muutama päivä myöhemmin, en vielä kykene kunnolla kävelemään enkä istumaan. Takapuolen ruhjeet ja hiertymät ovat tulehtuneet. Tänään lääkäri määräsi lisää sairaslomaa, mutta ensi viikolla olen jo todennäköisesti työkykyinen.

Fyysisesti Päitsi oli rankempi kuin yksikään juoksemistani 29 maratonista tai Sulkavan souduista, pitkistä hiihdoista tai suunnistuskisoista. Päitsi on äärimmäinen seikkailu ja kestävyyssuoritus, joka vaatii lisäksi paljon taitoa ajaa moottoripyörällä mahdottomista paikoista.

Pääsin maaliin, enkä ollut edes kuntoluokan viimeinen. Se oli uskomatonta ottaen huomioon ikäni ja vain vajaan vuoden tehokkaan lajiharjoittelun.

Ilman valmentajaani; poikani Karri, se ei olisi onnistunut. Hän ajeli perässäni; neuvoi ja kannusti sekä oli henkisenä turvana.

Vaikka maaliintulosta on jo muutama päivä, en ole vielä toipunut. Olo on kuin olisi juossut viisi maratonia peräkkäin. Ruhjeet tekevät oman lisänsä jälkiseurauksiin.

Ajoin hyvässä ammattitaitoisessa porukassa CasCas Racing Teamissa. CasCas enduropyörä toimi täydellisesti kuten myös teamin huolto niin pyörän kuin miehenkin osalta. Ammattimaista työtä viimeisen päälle oli Celle Strömin organisoima teami, jossa oli ulkomaista väriä ja mukana myös huippuenduroajajien lisäksi mm rallin maailmanmestari Tommi Mäkinen, trialin maailmanmestari Tommi Ahvola sekä veneilyn maailmanmestari Joachim Brunila.

Viikon henkilö - Karol Wojtyla

Paavi Johannes Paavali II oli yksi historian suuria paaveja. Krakovan arkkipiispa, kardinaali Karol Wojtyla valittiin paaviksi 1978, kun hänen kotimaansa Puola oli tiukan kommunistinen valtio. Puolalaisella Paavilla oli osansa kommunismin murtumiseen Puolassa ja koko Euroopassa.

Vuonna 1979 vierailin Puolassa lomalla keskusammattiliiton vieraana. Samaan pieneen joukkoon kuuluvan marokkolaisen ay-johtajan toivomuksesta puolalaiset isännät veivät meidät Paavin kotikaupunkiin katsomaan Paavin kotitaloa.

Myöhemmin näin Paavin Roomassa; Vatikaanissa. Jotenkin tunsin sympatiaa häntä kohtaan. Vaikka häntä on syytetty vanhoilliseksi, niin mielestäni hän puolusti hyvin ja rohkeasti hyviä arvoja, kuten elämän pyhyyttä, perheen asemaa ja hengen vahvuutta suhteessa rahaan.

Roomalaiskatolisessa uskossa on monta sävyä, jotka viehättävät minua, luterilaisen seurakunnan kirkkoneuvoston jäsentä.

Suuri Paavi, Pope, Pyhä Isä on poistunut. Kaikki kunnia hänelle.

Risto Kuisma