Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 13.4.2005

Kirjoitan joka viikko ajankohtaisen viikkokurkistuksen, jossa kerron omia tuntoja tai yleisiä asioita viikon tapahtumista. Kirjoitan myös henkilökohtaisia kokemuksia viikon henkilöstä.

Puhe työn veteraaneille

Päijänne-ajoissa loukkaantunut jalka pitää vielä toisen viikon sairaslomalla ja sängyssä. Harmi. Torstaina minulla oli sovittu puhe Helsingin Merimieseläkeläisten 30-vuosijuhlassa. Puhe oli jo valmiiksi kirjoitettu, mutta sen pitää eduskunta-avustajani Heta Välimäki. Näin olin aikonut mm. puhua:

Kuljetusala- ja erityisesti merenkulku on aina ollut kansainvälinen tai niin kuin nyt sanotaan globaali sektori. Sen 20 vuoden aikana, jonka olin ammattiyhdistysliikkeentyöntekijä, olin monien teistä kanssa kymmenissä ja sadoissa pohjoismaisissa ja kansainvälisissä kokouksissa. Siellä kohdattiin niitä kysymyksiä ja ongelmia, joista nyt puhutaan globalismina. Kuljetusala edelläkävijänä kohtasi monet nyt yleiset ajankohtaiset ilmiöt jo aikoja sitten.

Viimeisten vuosikymmenien aikana on suomalaisten elintasossa tapahtunut keskimäärin valtava kasvu. Kun itse aloitin työnteon 1960-luvun alussa, en osannut edes haaveilla niin suuresta aineellisesta hyvinvoinnista, mikä tämän päivän Suomessa on. Tai ainakin keskimäärin on. Toinen asia on se, onko elämän taso parantunut lainkaan. Monesti tuntuu, että nuoruudessa, 1960-luvulla, ihmiset olivat onnellisempia kuin tänään kaiken mammonan keskellä. Ehkä kuitenkin myös todellista kehitystä on Suomessa tapahtunut ja vanhoihin aikoihin pätee lause, että "aika kultaa muistot".

Suomalainen hyvinvointivaltio ei ole syntynyt itsestään. Se on vaatinut paljon työtä, työtä ja edelleen työtä. Sen työn ovat tehneet suomalaiset työntekijät; työmiehet ja -naiset, niin maalla kuin merellä. Täällä nyt koolla oleva joukko ja suuret ikäluokat ovat kovalla, ahkeralla työllä nostaneet Suomen maailman eturiviin. Tätä työtä tulee palkita, arvostaa ja kunnioittaa. Siitä kannattaa myös ottaa oppia.

Kaikki yhteiskunnan jakama hyvä, joka ei ole oman työn tulosta, on pois jonkun muun työn tuloksesta. Ei ole olemassa mitään "taivaallista kassaa", jolla yhteiskunnan palvelut ja tulonsiirrot rahoitetaan, vaan kaikki hyvä on aina jonkun tai joidenkin henkilöiden työn tulosta. Nykyisen yltäkylläisyyden keskellä, jossa opiskelustakin maksetaan palkkaa, tämä tosiasia tahtoo nuorilta ja keski-ikäisiltä ikäluokilta ajoittain unohtua.

Mikään yhteiskunta ei toimi, jos oikeudet ja velvollisuudet eivät ole tasapainossa. Meillä on kansalaisina oikeuksia, mutta keskimäärin täsmälleen yhtä paljon myös velvollisuuksia. Teidän sukupolvenne ymmärtää vielä työn ja ahkeruuden arvon. Toivottavasti nuoremmat sukupolvet eivät unohda tätä suomalaisten tärkeintä menestystekijää.

Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tärkeä peruspilari on se, että lupauksista pidetään kiinni. "Sanasta miestä, sarvesta härkää" on hyvä periaate. Lupausten pitäminen koskee myös poliitikkoja ja aivan erityisesti juuri meitä kansanedustajia.

Tässä suhteessa luottamusta yhteiskuntaan on viimeisen 10-15 vuoden aikana vakavasti horjutettu. Lupauksista ei ole pidetty kiinni. Laman takia ja osittain lamaa syynä käyttäen, eläkeläisten etuja karsittiin siitä, mitä oli lainsäädännöllä ja muuten luvattu. Se oli väärin. Se oli epäoikeudenmukaista. Se oli myös eläkeläisten kohdalta tarpeetonta. Ilman vanhempiin ikäluokkiin kohdistuneita leikkauksiakin olisi valtiontalous voitu pelastaa.

Lupauksien pitämisessä on kaksi tärkeää seikkaa. Lupaukset on pidettävä, ja toisaalta ei pidä luvata sellaista, mitä ei pysty lunastamaan. Jos kuitenkin luvataan jotain sellaista joka osoittautuu virheeksi, on lupauksesta siitä huolimatta pidettävä kiinni, jos se on mitenkään mahdollista. Nyt politiikassa jaellaan liikaa katteettomia lupauksia. Säädetään uusia etuja, joihin ei ole tiedossa varoja, ja tilanteessa, jossa on paljon vanhoja lunastamattomia lupauksia.

Vaikka keskimääräinen elintasomme on hyvä, eivät kaikki asiat ole hyvin. Ahneus on yksi kavala käärme, joka uhkaa yhteiskuntaamme yhä enemmän. Optiovoitot ja osakekeinottelut ovat laillistettua ryöstöä ja yhteiskuntaa tuhoavaa ahneutta. On selvää, ettei kenenkään ihmisen työ ole suhteessa muihin niin arvokasta, kuin esimerkiksi optiomiljonäärien palkat kertovat, ei vaikka tuo palkkajohtaja olisi Nokian Ollila. Näiden henkilöiden pitäisi itse ymmärtää oma tilanteensa. Riskit kantavien yrittäjien tulot voi paremmin hyväksyä kuin näiden pörssiyhtiöiden palkat.

Yhteiskunnallinen vääryys murentaa yhteiskunnan perustaa ja jäytää sen menestystä. Oikeudenmukaisuus on välttämätön menestystekijä, jota ilman Suomi ei ole hyvinvointivaltio. Kokemuksen arvostus tulee välttämättä kasvamaan Suomessa. Muoti-ilmiö, jossa nuoruutta on yliarvostettu, on poistumassa. Ihmiskunnan ikuinen perinne, jossa veteraaneja on aina arvostettu, on palaamassa länsimaiseen yhteiskuntaan ja myös Suomeen.

Viikon henkilö - Per-Erik Nelin

Per-Erik Nelinin olen tuntenut ainakin 20 vuotta. Hän on pitkäaikainen Suomen Merimies-Unionin toimitsija; liittosihteeri ja puheenjohtaja. Nyt hän on jo eläkkeellä ja asuu naapurikunnassa Mäntsälässä.

Merimies-Unionin pitkäaikaisen puheenjohtajan Reijo Anttilan parina oli ensin Lauri Heinonen ja Robert Herdin ja myöhemmin Per-Erik Nelin ja Pekka Teräväinen. Kun AKT:llä oli paljon yhteistoimintaa unionin kanssa, tutustuin heidän johtomiehiinsä hyvin.

Anttilan aikaan Nelinin "Pärre" oli rauhallinen aisapari Reijolle. Jokin heidän väleissään meni vikaan, sillä Anttilan luottomieheksi kohosi Pekka Teräväinen. Lopulta Anttila joutui vetäytymään ja Nelinistä tuli unionin puheenjohtaja. Myös Pekka Teräväinen joutui taka-alalle. Nelinin lähdettyä eläkkeelle puheenjohtajaksi nousi liiton lakimies Simo Zitting. Pekka Teräväinen palasi unionin johtoon sihteeriksi.

"Pärre" Nelin on osallistunut uudella kotipaikkakunnallaan myös sos.dem. järjestötoimintaan. Hän oli ehdolla edustajaksi SDP:n ensi kesän puoluekokoukseen ja tuli valituksia varaedustajaksi. Vaikka Nelin on ollut pitkään merillä ja Merimies-Unionissa, ei hän ole varsinainen merimies, vaan on taustaltaan muusikko, joka työskenteli laivamuusikkona.

Jos jalkani ei olisi loukkaantunut, viettäisin tällä viikolla hänen ja monen muun ay-ystävän kanssa Merieläkeläisten 30-vuotisjuhlia Helsingissä. Onnea "Pärrelle" ja kaikille muille merenkulun ay-veteraaneille!

Risto Kuisma