Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 20.7.2005

Kirjoitan joka viikko kurkistuksen johonkin henkilökohtaiseen tai ajankohtaiseen asiaan tai tapahtumaan. Kerron myös omia kokemuksia viikon henkilöstä.

Palvelut vai hallinto

Kansalaisten kannalta hallinnossa tärkeintä on, että julkiset palvelut ovat kunnollisia ja saatavilla silloin kun niitä tarvitaan.
Julkinen hallinto ei ole eikä saa olla itsetarkoitus. Tosiasiallisesti kuitenkin kuntia, maakuntaliittoja ja muita hallinnollisia organisaatioita ei pidetä vain julkisen hallinnon välineinä vaan niiden olemassaolo on itsetarkoitus.
Vaikka kunnallinen itsehallinto on vahvistettu perustuslaissa, ei sekään ole itsetarkoitus. Jos kunnallinen itsehallinto ei ole paras tapa hoitaa aluehallintoa, on myös se asetettava kyseenalaiseksi.
Jos kunnat eivät kykene hoitamaan kansalaisten palveluja tasapuolisesti ja kunnolla, on harkittava muita keinoja. Jo nyt
on selvää, että kuntien ja valtion välistä tehtävänjakoa on muutettava.
Nykyisellään kaikki kansalaiset eivät ole samanarvoisia edes peruspalveluiden osalta. Esimerkiksi terveyspalveluiden saatavuus vaihtelee paljon riippuen siitä, missä kunnassa asuu.
Terveyspalveluiden osalta vastuuta on siirrettävä kunnilta valtiolle. Erikoissairaanhoito on viisasta siirtää valtion hoitoon.
Valtion tulisi ottaa vastuulleen myös vesi- viemäriverkoston
ylikunnalliset runkolinjat ja muut vastaavat perusverkostot. Kuntien itsehallinnon välineeksi on luotu kuntainliitot. Ne eivät ole onnistunut ratkaisu. Monesti kuntainliitot ovat isännättömiä organisaatioita, joissa ei toteudu kunnallinen itsehallinto eikä mikään muukaan demokratia ja joissa kukaan ei kanna taloudellista eikä muutakaan vastuuta. Uudenmaan sairaanhoidon HUS on esimerkki kuntainliittojen ongelmista.
Kunnan koko ei pelkästään ole seikka, joka takaa hyvät palvelut kohtuullisin kustannuksin. Omat kokemukseni kunnallishallinnosta ovat keskikokoisesta Kouvolasta, suurkaupunki Helsingistä ja pienestä Pornaisista.
Huonoiten suhteessa mahdollisuuksiin asiat sujuivat Helsingissä.
Nykyisen aluehallinnon ongelma on myös vastuun puute. Kansalaisilta peritään veroja sekä kunnalle että valtiolle. Mitä
kansalainen saa vastineeksi verorahoista on nykysystemissä täysin epäselvää. Kansalaiset eivät edes tiedä, mikä osa veroista menee kunnan kassaan ja mikä valtiolle.
Kuntien ja valtion välinen verotusoikeus tulisi erottaa selkeästi toisistaan esimerkiksi siten, että tuloverotus olisi vain kuntien yksinoikeus.
Kuntien itsehallinto on paljolti vain näennäistä. Valta kunnissa on suuresti luisunut virkamiehille. Lautakuntien vähentämisen myötä kunnalliseen päätöksentekoon osallistuu yhä vähemmän ihmisiä. Muutoinkin kiinnostus kunnalliseen päätöksentekoon on jatkuvasti vähentynyt.
Aluehallinnossa on kuntien yläpuolella maakunnat ja läänit. Toinen niistä on tarpeeton. Monet maakunnat ovat keinotekoisia ja niin pieniä, etteivät pysty selviämään tehtävistään kunnolla. Meillä menee keinotekoinen maakuntaraja Pornaisten ja Sipoon välillä. Hallinnon järkevöinnin voisimme aloittaa Itä-Uudemaan liiton ja Uudenmaan liittojen yhdistämisellä. Se olisi sekä Sipoon että Pornaisten etu.

Viikon henkilö - Hannes Manninen

Hannes Manninen valittiin eduskuntaan 1995 Lapin vaalipiiristä, keskustan vaalilistalta. Kansanedustajaksi Manninen siirtyi Tornion kaupunginjohtajan virasta, jota hän on hoitanut vuodesta 1973 lähtien. Jo sitä ennen Manninen oli lyhyen aikaa Haapaveden kunnanjohtaja ja Säämingin kunnansihteeri.
Lapsuuteni kotikylä oli Säämingin Kallislahti. Säämingin kunta yhdistyi Savonlinnan kaupunkiin 1972, jolloin olin jo muuttanut pois Kallislahdesta - töiden perässä maailmalle.
Kuusamossa syntynyt hallintotieteen lisensiaatti Hannes Manninen on minua pari viikkoa vanhempi. Eduskuntaan tulimme yhtäaikaa. Manninen on neuvos; hän sai kaupunkineuvoksen arvonimen vuonna 1997. Manninen on hallintomies.
Erityisesti alue- ja kuntahallinto on hänen alaansa. Viranhoidon ohella hänellä on kunnallisalalta lukuisia merkittäviä luottamustehtäviä.

Ministeri Hannes Mannisesta tuli tämän vaalikauden alussa. Alue - ja kuntaministerin tehtävä vastaa hänen kokemustaan ja työuraansa.

Hannes Manninen ei ole värikäs poliitikko. Hänen tyylinsä on asiapitoinen ja virkamiesmäinen. Kuitenkin hän on täysiverinen poliitikko, joka toimi takavuosina mm Paavo Väyrysen vaalipäällikkönä.
Tyyliltään hän muistuttaa toista keskustan ministeriä Mauri Pekkarista.

Risto Kuisma