Takaisin     Takaisin etusivu

Viikkokurkistus 27.7.2005

Kirjoitan joka viikko kurkistuksen johonkin ajankohtaiseen tai henkilökohtaiseen asiaan tai aiheeseen. Kirjoitan myös viikon henkilöstä omia näkemyksiä.

Jalkavaivoja

Viimeiset kuukaudet ovat olleet outoja, kun ei ole voinut juosta. Päijänneajossa 1.4 vaurioitunut oikea nilkka ei ole vieläkään parantunut. Nilkka ja jalka ovat edelleen turvoksissa
ja kipeät.
Jokapäiväistä elämää ei nilkka rajoita muuten kuin kuntoilun osalta. Lääkärin suosituksen mukaan joudun pitämään tukisukkia, jotta turvotus ja nesteen kerääntyminen vaurioituneeseen nilkkaan vähentyisivät.
Nilkka jäi törmäyksessä moottoripyörän ja kiven väliin "pehmikkeeksi", kun moottoripyörä kimposi toisesta kivestä ilmaan. Ruhjevamman ohella nivelsiteet vaurioituivat ja osa meni kokonaan tai pääosin poikki. Onneksi luita ei murtunut, mutta rustot vaurioituivat.
Kun vielä kolmen kuukauden jälkeen turvotus ei hävinnyt, jalasta tehtiin magneettitutkimus. Tutkimus osoitti, että nestettä oli lihaksissa ja myös nilkkanivelessä. Kuvaus kertoi myös nivelsiteiden vaurioista.
Edelleen täytyy olla kärsivällinen ja pitää tukisukkia, jalkoja ylöspäin ja käydä lymfahieronnassa. Aika toivottavasti parantaa nilkan.
Aamuiset kävelylenkit koiran kanssa onnistuvat, mutta muut lenkkikokeilut ovat epäonnistuneet. Moottoripyörällä olen ajanut paljon enduroa, motocrossia ja tietysti myös katupyörällä. Maastossa ajo on melko kovaa kuntoilua, jonka nilkka on kestänyt. Selvisin kesäkuussa "kunnialla" classic-motocross kilpailuista ja nyt on 31.7 edessä Imatralla neljä kilpailuerää Motocrossin Classic-cupissa.
Suunnistus on tältä kesältä jäänyt kokonaan ja maraton sekä hölkät on pitänyt toistaiseksi unohtaa. Jos nilkka ei ala kuntoutua, on keskityttävä pyörälenkkeihin. Tulevan talven hiihdot ovat vielä arvoitus.
Viimeisen viidentoista vuoden aikana tämä on vasta toinen tauko lenkkeilyyn. Myös edellisellä kerralla kolme vuotta sitten syynä oli motocrossissa tullut jalkavamma, silloin vasempaan polveen ja nilkkaan.
Paino tuppaa nousemaan, kun kuntoilu on pakosta vähentynyt. Kunto on vielä pysynyt kohtalaisena ja leposyke alle 50.
Juoksun tilalle on keksittävä uusia lajeja, jotka eivät rasita nilkkaa.

Saksanpaimenkoira Bianca

Saksanpaimenkoiramme Bianca, jota kutsumme Jankaksi, on tämän viikon henkilö, vaikka onkin koira. Uskollinen joka-aamuinen lenkkikaverini on viisivuotias narttu. Aiemmat neljä koiraamme, kaikki samaa rotua, olivat uroksia.
Jankka oli jo kolmevuotias, kun se marraskuussa 2003 tuli meille Elimäeltä. Sen kasvattaja ei voinut pitää sitä enää sairauden takia. Koeajan jälkeen emme hennoneet koirasta luopua ja niin B:stä tuli viides saksapaimenkoiramme. Se on myös pojanpoikamme Joonaksen lemmikki. Joonaksen allergia koirapölylle on iän mukana helpottanut niin, ettei hänen tarvitse välttää koiria.
Jankka on uskollinen paimenkoira, joka on leimaantunut erityisesti Tuijaan, joka haki koiran Elimäeltä.
Jankan päivän tähtihetki on aamulenkki ja sen jälkeinen ruoka.
Jankka on lempeä ja uskollinen ystävä, jolle on tärkeintä yhdessäolo ja oman lauman eli perheen jäsenyys.

Risto Kuisma